Ensimmäinen työpäivä Auderghemissä

Ensimmäinen työpäivä on takana. Oikeastaan tottapuhuen tuntuu niin kuin ei olisi töitä tehnytkään, sillä Neean vahtiminen on mukavaa, vähän niinkuin olisi vain kotona ja olisi hieman enemmän silmällä pidettävää. Neea on hyväntuulinen ja helppo lapsi. Varsin pienet asiat saavat naurattamaan, mutta hädän tullen on hyvä, että äiti on kotosalla. Ehkä mikäli olisimme kaksin vaikkapa ulkoilemassa, lohtu löytyisi ilman äitiäkin, mutta kotona ainakin tässä vaiheessa pienien kupsahdusten aiheuttamaan säikähdykseen ei auta muu kuin äidin syli. Mutta niinhän se menee.

Tänään kävimme Tuijan kanssa Alliance Francaise de Bruxelles-Europe:n toimistossa kyselemässä kielikursseista. Tein eilen illalla tasotestin, joka meni järkyttävän huonosti. Toisaalta, järkyttävällä tasolla ranskankielen taitoni kyllä onkin, vaikka olen opiskellut sitä viisi vuotta. Toisaalta, viimeisistä ranskan tunneista taitaa olla jo pari vuotta ja intensiivisimmistä opiskeluajoista vielä enemmän, joten ymmärtää kai sen, että asiat unohtuvat. Toivoa sopii, että ne palaavat myös mieleen pienellä kertauksella samaa tahtia kuin häviävätkin... Loppujen lopuksi iltapäivällä kävi ilmi, että joudun käymään huomenna uudelleen kielikurssikeskuksella. Valitettavasti tasonimukainen keskustelukurssi, jonne haluan mennä alkaa vasta 22. heinäkuuta. No, ehdinpähän sitä ennen ainakin kertailla, ja joka päivähän sitä kieltä pääsee tai joutuu jokatapauksessa käyttämään. Ja onhan siinä vielä monta viikkoa aikaa opiskella. Ehkä ne taidot siitä palailevat pikkuhiljaa.

Huomenna on myös luvassa jännittävä ekskursio metroillen keskustaan, kun muut ovat eräässä tilaisuudessa iltapäivällä. Yritän löytää tieni suureen kirjakauppaan, joka myy englanninkielisiä kirjoja. Olen käynyt kaupan lähistössä kerran, joten luultavasti löydän sen helposti kunhan vain löydän tieni ulos metrotunneleista ja paikannan itseni sen jälkeen. Tarkoituksenani on löytää kirjaputiikista japaninkielien jatkokurssin oppikirja, jotta voin jatkaa myös sen kielen opintoja. Tänään näin ohimennen myös asuintalon japanilaisia asukkaita. Tässä lähistöllä on japanilainen koulu, joten japanilaisia lapsia löytyy alueelta melko paljon. Ehkä sitäkin kieltä pääsee taas treenaamaan edes hieman muutaman hyvänpäiväntervehdyksen muodossa. ^_^