Olen tällä hetkellä vaihdossa Japanissa, joten tämän arkiblogini anti tulee varmasti jäämään aika vähäiseksi seuraavien kymmenen vaihto-opiskelukuukauden aikana.
Kirjoituksiani arjesta, opiskelusta, matkailusta, ruoasta ja graafisesta suunnittelusta hieman erilaisesta vinkkelistä ilmestyy varsin hyvään tahtiin Japanin vaihtoani käsittelevässä blogissani.
keskiviikko 8. huhtikuuta 2009
perjantai 27. maaliskuuta 2009
Websivuprojektin loppunäytös
Viimeiset kaksi viikkoa ovat ollet varmasti raskaimmat koko elämäni aikana. Edes ylioppilaskirjoitukset eivät tunnu miltään tämän kauhean kiireen, paineen, stressin ja tunnemyllerryksen rinnalla.
Yllättävästä avoliittoni purkautumisesta huolimatta olen jotenkin ihmeen kaupalla onnistunut pitämään pääni kasassa, ja tekemään melkein täyttä työpäivää nämä kaksi takana olevaa viikkoa. Ja täysi työpäivä on etenkin tällä viikolla tarkoittanut tunteja suurinpiirtein aamuseitsemästä iltakymmeneen. Nettisivu-urakka osoittautui loppujen lopuksi haastavimmaksi toimeksiannokseni koskaan, sillä se vaati minulta lyhyessä ajassa paitsi suurta työurakkaa, myös uuden opiskelua. Yllätyksellisten sattumien kautta kun päädyin koodaamaan sivuja hieman alkeelliseen päivitysjärjestelmäohjelmaan, jota asiakkaani halusi käyttää. Itse järjestelmän loppukäytössä ei sinänsä ole mitään valittamista - se on asiakasta ajatellen erittäin helppokäyttöinen, mutta suunnittelupuolella se teetti ihan tavattomasti töitä. Projekti on ollut tavattoman opettavainen - olen oppinut paljon tulevasta ammatistani, mutta myös omasta paineensietokyvystäni, rajoistani, heikkouksistani ja voimavaroistani. Ei siis ihan turha keikka. ;)
Tällaisten vaikeiden hetkien keskellä kuitenkin herää viimeistään huomaamaan, miten paljon elämässä on tärkeitä ihmisiä. Monet ystävät ja perhenjäsenet ovat tsempanneet ja auttaneet jaksamaan. Toiset ovat helpottaneet elämääni koodipuolella, jotkut järjestäneet unohtumattomia läksiäisjuhlia, toiset vain piristäneet olemassaolollaan ja välittämisellään.
Kiitos teille. :]
Yllättävästä avoliittoni purkautumisesta huolimatta olen jotenkin ihmeen kaupalla onnistunut pitämään pääni kasassa, ja tekemään melkein täyttä työpäivää nämä kaksi takana olevaa viikkoa. Ja täysi työpäivä on etenkin tällä viikolla tarkoittanut tunteja suurinpiirtein aamuseitsemästä iltakymmeneen. Nettisivu-urakka osoittautui loppujen lopuksi haastavimmaksi toimeksiannokseni koskaan, sillä se vaati minulta lyhyessä ajassa paitsi suurta työurakkaa, myös uuden opiskelua. Yllätyksellisten sattumien kautta kun päädyin koodaamaan sivuja hieman alkeelliseen päivitysjärjestelmäohjelmaan, jota asiakkaani halusi käyttää. Itse järjestelmän loppukäytössä ei sinänsä ole mitään valittamista - se on asiakasta ajatellen erittäin helppokäyttöinen, mutta suunnittelupuolella se teetti ihan tavattomasti töitä. Projekti on ollut tavattoman opettavainen - olen oppinut paljon tulevasta ammatistani, mutta myös omasta paineensietokyvystäni, rajoistani, heikkouksistani ja voimavaroistani. Ei siis ihan turha keikka. ;)
Tällaisten vaikeiden hetkien keskellä kuitenkin herää viimeistään huomaamaan, miten paljon elämässä on tärkeitä ihmisiä. Monet ystävät ja perhenjäsenet ovat tsempanneet ja auttaneet jaksamaan. Toiset ovat helpottaneet elämääni koodipuolella, jotkut järjestäneet unohtumattomia läksiäisjuhlia, toiset vain piristäneet olemassaolollaan ja välittämisellään.
Kiitos teille. :]
torstai 12. maaliskuuta 2009
Pakkausgrafiikkaa
Tässäpä Fazerin kevättalven uusin tuotelanseeraus: Routa-pastillit!
Noh, jos nyt kuitenkin pitäydyn totuudessa, niin kyseessä on pakkausgrafiikan kurssin suunnittelutyö, jossa meidän oli tarkoitus suunnittella kolmen pakkauksen sarja Fazerin kuvitteellisille Routa-pastilleille.
Suunnittelu lähti liikkeelle nimen suunnittelulla. Kukin luokastani esitti eri nimivaihtoehtoja, ja lopulta 'Routa' nousi äänestyksessä melko yksimieliseksi ykköseksi. Tehtävänanto oli siis suunnittella pastillisarjan pakkaukset kolmelle eri makuvaihtoehdolle. Tärkeää oli sarjamaisuuden esiin tuominen, tarpeelliset pakkaustiedot parastaennenpäivineen ja viivakoodeineen, sekä tietenkin pastillin maun ja luonteen esiin tuominen.
Oma käsitykseni Routa-pastilleista muodostui melko nopeasti virkistäväksi, raikkaaksi ja ehkä hieman jäiseksi pastilliksi. Koska sanana routa on mielestäni varsin suomalaisuutta uhkuva, halusin, että myös pastillien makuvaihtoehdot olisivat edes jossain määrin suomalaisia. Myös raaka-aineiden värillisyydellä oli osuutensa valinnassa. Päädyin lopulta omenaan, mustikka-karhunvatukkayhdistelmään ja kirsikkaan. Kaikkia löytyy suomesta, vaikkakin on myönnettävä, ettei kirsikka ehkä ole kaikkein tavanomaisin suomalainen hedelmä.
Pakkaukseen yritin saada viileää ja freshiä lookkia, joka kertoisi heti ensinäkemältä, että kyseessä on raikas pastilli. Halusin myös makuvaihtoehdon erottuvan selvästi, joten käytin sinisen päävärityksen lisänä kunkin raaka-aineen omaa perusväritystä logon yhteydessä ja gda-merkinnässä. Gda-merkintä ei sinänsä ollut pakollinen, mutta omasta mielestäni on hyvä noudattaa kansainvälisiä suosituksia, ja jos suunnittelisin oikeasti pakkausta, haluaisin sellaisen merkin paketin kyljestä löytyvän. Vaikka itse en niinkään kaloreita seuraile, joillekin ihmiselle tällainen merkintä on tärkeä. Minulle oli myös tärkeää, että pakkaus ja sen sisällä olevat pastillit puhuvat samaa kieltä. Niinpä halusin, että pastillirasian värimaailma toistuu myös pastilleissa, ja ostin irtokarkkihyllystä mahdollisimman sopivat pastillit rasioiden täytteeksi.
Itse pakkausgrafiikan kurssi oli varsin mukava, vaikka itselläni oli koko kurssin ajan hirveä kiire kaikkien muiden hommien kanssa. Sain kuitenkin paketit kivasti ajallaan valmiiksi, ja olen niihin ihan tyytyväinen. Tämänpäiväisessä kritiikkitilaisuudessa sain opettajilta ihan hyvää palautetta ja rakentavia parannusehdotuksia. Niistä opitaan sitten toivottavasti seuraavaa kertaa ajatellen. :]
maanantai 9. maaliskuuta 2009
Musiikkia korville
Sain luokkakaveriltani Suskilta jo kauan sitten haasteen listata muutamia hyviä biisejä tiettyjen kategorioiden alle, joten valotan nyt sitten hieman sitä, mitä musiikkia mp3-soittimeni yleensä pyörittelee.
- etsi esim. youtubesta musiikkivideot annettujen kategorioiden biiseihin.
- linkitä video blogiisi ja kirjoita halutessasi lyhyt perustelu.
- haasta kolme henkilöä.
Tunnelmannostattaja - biisi joka saa nostamaan kannat kattoon
Suneohairin Waltz on biisi, joka saa jopa minut heilumaan, vaikka mikään ei saakaan minua nolommaksi kuin tanssiminen. X) Valitettavasti originaalimusiikkivideoa ei voinut YouTubesta tähän liittää, joten joudutte tyytymään tällaiseen jonkun suuren taiteilijan upeaan piirrokseen. :D
Fiilistelyhetkiin - tätä kuuntelen, kun haluan unohtaa kaiken muun
Monkey Majikin "Change" saa minut joka kerta ihan fiiliksiin. Kauhea sormien rummutus alkaa huomaamattani - jos istun tietokoneella, rummutan näppistä, ja junassa istuessa jalka naputtaa lattiaa ja sormet tapailevat biisin melodioita sylissäni.
Minun biisi - joku henkilökohtainen kappale
Tämä Opethin upea biisi "Drapery Falls" on pitänyt paikkansa soittolistoillani vuosien saatossa, kuten myös kaikki Blackwater park -albumin biisit. Ihastuin Opethiin varsinaisesti ko. levyn kautta, ja etenkin sen jälkeen musiikkimakuuni on ujuttautunut useita muitakin metallin edustajia. Paitsi että Blackwater park -levy on avannut minulle aikoinaan musiikkimaailman uusia kolkkia, se on myös lahja eräältä tärkeältä ystävältäni, jota valitettavasti en ole tavannut pitkään aikaan.
Surkeaa, että tämä YouTube-pätkä loppuu minuuttia liian aikaisin.. :/
Tehosoitto - eniten repeatilla pyörivä kipale
Reginan "Paras aika vuodesta" on pyörinyt soittimessa tässä viime aikoina melkoisen tiuhaan. Minulla on varmaan vaihteeksi taas sellainen suomenkielisen musiikin aalto. Niitä tulee aina välillä, sillä kuuntelen aika vähän suomenkielistä musiikkia, mutta joskus sitä on saatava. Kun ymmärtää kaiken, jokaisen vivahteen, äänen painon ja mutinan, siinä on jotain erilaista. Reginan laulajan, Iisan ääni on lisäksi ihanan persoonallinen ja bändin lyriikat ovat hauskoja. Havittelen Reginan uusinta leyvä itselleni, kunhan se tulee nettikauppaan saataville. :)
Olisi hauskaa, mikäli Ansku, Anna-Lessa ja Maaria valottaisivat omia biisisuosikkejaan. :) Toivottavasti satutte lukemaan tämän blogientryn. ;)
- etsi esim. youtubesta musiikkivideot annettujen kategorioiden biiseihin.
- linkitä video blogiisi ja kirjoita halutessasi lyhyt perustelu.
- haasta kolme henkilöä.
Tunnelmannostattaja - biisi joka saa nostamaan kannat kattoon
Suneohairin Waltz on biisi, joka saa jopa minut heilumaan, vaikka mikään ei saakaan minua nolommaksi kuin tanssiminen. X) Valitettavasti originaalimusiikkivideoa ei voinut YouTubesta tähän liittää, joten joudutte tyytymään tällaiseen jonkun suuren taiteilijan upeaan piirrokseen. :D
Fiilistelyhetkiin - tätä kuuntelen, kun haluan unohtaa kaiken muun
Monkey Majikin "Change" saa minut joka kerta ihan fiiliksiin. Kauhea sormien rummutus alkaa huomaamattani - jos istun tietokoneella, rummutan näppistä, ja junassa istuessa jalka naputtaa lattiaa ja sormet tapailevat biisin melodioita sylissäni.
Minun biisi - joku henkilökohtainen kappale
Tämä Opethin upea biisi "Drapery Falls" on pitänyt paikkansa soittolistoillani vuosien saatossa, kuten myös kaikki Blackwater park -albumin biisit. Ihastuin Opethiin varsinaisesti ko. levyn kautta, ja etenkin sen jälkeen musiikkimakuuni on ujuttautunut useita muitakin metallin edustajia. Paitsi että Blackwater park -levy on avannut minulle aikoinaan musiikkimaailman uusia kolkkia, se on myös lahja eräältä tärkeältä ystävältäni, jota valitettavasti en ole tavannut pitkään aikaan.
Surkeaa, että tämä YouTube-pätkä loppuu minuuttia liian aikaisin.. :/
Tehosoitto - eniten repeatilla pyörivä kipale
Reginan "Paras aika vuodesta" on pyörinyt soittimessa tässä viime aikoina melkoisen tiuhaan. Minulla on varmaan vaihteeksi taas sellainen suomenkielisen musiikin aalto. Niitä tulee aina välillä, sillä kuuntelen aika vähän suomenkielistä musiikkia, mutta joskus sitä on saatava. Kun ymmärtää kaiken, jokaisen vivahteen, äänen painon ja mutinan, siinä on jotain erilaista. Reginan laulajan, Iisan ääni on lisäksi ihanan persoonallinen ja bändin lyriikat ovat hauskoja. Havittelen Reginan uusinta leyvä itselleni, kunhan se tulee nettikauppaan saataville. :)
Olisi hauskaa, mikäli Ansku, Anna-Lessa ja Maaria valottaisivat omia biisisuosikkejaan. :) Toivottavasti satutte lukemaan tämän blogientryn. ;)
keskiviikko 4. maaliskuuta 2009
Lehtiprojekti loppusuoralla
Koululaiseen tekemämme lehtiprojekti alkaa olla ihan viimeistä silausta vaille valmis omalta osaltani. Perjantaina luokallamme on viimeinen palaveri toimituksen kanssa, jossa katsotaan läpi kaikkien valmiit työt, saadaan viimeinen palaute ja mahdollisesti myös vastauksia joihinkin käytännön kysymyksiin töiden suhteen.
Maanantain vietin koulun studiossa valokuvaten kesän lehteen tekemiäni askarteluja. Ohjeistukseen tarkoitetuista kuvista tuli mielestäni sopivan havainnollisia ja selkeitä, ja itse tuotekuvat ovat ihan hauskan näköisiä. Oli hauskaa pitkästä aikaa touhuta studiossa. Tuli mieleen syksyn konvehtikuvailut. Esinekuvaus on ihan hauskaa, mutta toisaalta luulen, että nauttisin vielä enemmän ihmisten kanssa työskentelyssä, mitä tulee valokuvien ottamiseen. Toivottavasti pääsen kokeilemaan sitäkin puolta vielä tässä opintojen edetessä. Keväällä luokallani on erillinen nimenomaan studiokuvaukseen painottuva valokuvauskurssi, mutta koska itse viuhdon silloin pitkin Tokion katuja, en voi tuolle kurssille ottaa osaa. Toivon, että Joshibin opinto-ohjelmasta löytyy sille mahdollisimman hyvä vastine. Olisi itse asiassa tavattoman mielenkiintoista ja inspiroivaa käydä valokuvauskurssi Japanissa. Olisipahan ainakin jotain erilaista, mitä kuvata, kuin nuo naapuripellot, joita olen kiertänyt kameran kanssa jo ties kuinka moneen otteeseen. :D
Tänään sain maalattua lopulta valmiiksi myös lehteen tulevan sarjakuvan. Maalailu on ollut aika rentoa puuhaa, sillä olen tehnyt sitä television katselun ja kuuntelun lomassa pikkuhiljaa viimeiset viikot. Kun ei ole tarvinnut ottaa liian isoa sessiota kerralla, se on tuntunut ihan kivalta. Tänään ajattelin käyttää loppuillan vielä jotenkin järkevästi koulutöihin tai japanin tuliaisten valmisteluun, sillä tulevina viikkoina ei kuitenkaan ole oikein yhtään ylimääräistä aikaa.
Viikonlopun suunnitelmissa on luultavasti junailla Micken kanssa Hankoon Micken äidin luokse. En ole käynyt siellä varmaan puoleen vuoteen, vai olisikohan edellinen käynti saattanut olla niinkin kauan sitten, kuin viime kesän alkupuolella! Hanko on sellainen paikka, jossa yleensä viihdyn hyvin ja saan rentouduttua, joten yritän pitää aivoni aisoissa ja vaihteen suhteellisen vapaalla. Se ei toki estä minua kirjoittamassa junassa myyntipuhetta maanantain markkinoinninkurssille, tai mietiskelemästä pakkaussuunnittelukurssin tulevan ensi viikon perjantaina palautettavaa lopputyötä. Pitäisi myös jollakin ilveellä keksiä markkinointisuunnitelma kuvitteelliselle yritykselleni. Ensin pitäisi tosin keksiä, millainen se kuvitteellinen yritys olisi. Mukava viikonloppu edessä siis. Oikein rentoutumisen huipentuma.
Välillä tuntuu, että stressi ja työt eivät lopu koskaan. Kun yksi kurssi koulussa päättyy, toinen alkaa, ja kun joku työprojekti valmistuu, jotenkin onnistun hankkiutumaan mukaan uuteen. Älkää toki käsittäkö väärin. Työtilaisuudet, etenkin omalla alalla, ovat upea juttu, sillä tällaisessa elämäntilanteessa jokainen työtarjous on kovin mieluinen - ne auttavat eteenpäin paitsi taloudellisesti, myös antavat kokemusta ja näkemystä tulevaisuutta varten. Välillä olisi kuitenkin kivaa viettää ihan oikeasti vähän lomaa, mutta siihen opiskelijalla ei ole melkein ikinä mahdollisuutta. Kesäloma on pelkkä sana, joka tarkoittaa todellisuudessa pakollista kolmen kuukauden työskentelykautta jossain hanttihommissa, jotta seuraavana vuonna olisi varaa taas ostaa jotain muutakin kuin niitä makarooneja. Talvilomalla järjestetään vaihtoehtoisia opintoja, joita on pakko käydä, jos mielii saada kasaan tarvittavat valinnaiset opintopisteet. Joululomalla osa joutuu valmistautumaan tenttikauteen ja toiset taas joutuvat silloinkin töihin - jopa aattona! Tästä syystä olenkin niin onnellinen, että tuleva kesä kuluu vaihto-opiskelun merkeissä. Ei tarvitse etsiä (tietääkseni) kesätöitä, ja voisi kerrankin olla mahdollisuus ottaa pikkuriikkisen lunkimmin, kuin tavallisesti. En vain ole ihan varma, osaanko ihan oikeasti enää ottaa rennosti ja päästää kokonaan irti stressistä.. Miten se tehdään? X)
Maanantain vietin koulun studiossa valokuvaten kesän lehteen tekemiäni askarteluja. Ohjeistukseen tarkoitetuista kuvista tuli mielestäni sopivan havainnollisia ja selkeitä, ja itse tuotekuvat ovat ihan hauskan näköisiä. Oli hauskaa pitkästä aikaa touhuta studiossa. Tuli mieleen syksyn konvehtikuvailut. Esinekuvaus on ihan hauskaa, mutta toisaalta luulen, että nauttisin vielä enemmän ihmisten kanssa työskentelyssä, mitä tulee valokuvien ottamiseen. Toivottavasti pääsen kokeilemaan sitäkin puolta vielä tässä opintojen edetessä. Keväällä luokallani on erillinen nimenomaan studiokuvaukseen painottuva valokuvauskurssi, mutta koska itse viuhdon silloin pitkin Tokion katuja, en voi tuolle kurssille ottaa osaa. Toivon, että Joshibin opinto-ohjelmasta löytyy sille mahdollisimman hyvä vastine. Olisi itse asiassa tavattoman mielenkiintoista ja inspiroivaa käydä valokuvauskurssi Japanissa. Olisipahan ainakin jotain erilaista, mitä kuvata, kuin nuo naapuripellot, joita olen kiertänyt kameran kanssa jo ties kuinka moneen otteeseen. :D
Tänään sain maalattua lopulta valmiiksi myös lehteen tulevan sarjakuvan. Maalailu on ollut aika rentoa puuhaa, sillä olen tehnyt sitä television katselun ja kuuntelun lomassa pikkuhiljaa viimeiset viikot. Kun ei ole tarvinnut ottaa liian isoa sessiota kerralla, se on tuntunut ihan kivalta. Tänään ajattelin käyttää loppuillan vielä jotenkin järkevästi koulutöihin tai japanin tuliaisten valmisteluun, sillä tulevina viikkoina ei kuitenkaan ole oikein yhtään ylimääräistä aikaa.
Viikonlopun suunnitelmissa on luultavasti junailla Micken kanssa Hankoon Micken äidin luokse. En ole käynyt siellä varmaan puoleen vuoteen, vai olisikohan edellinen käynti saattanut olla niinkin kauan sitten, kuin viime kesän alkupuolella! Hanko on sellainen paikka, jossa yleensä viihdyn hyvin ja saan rentouduttua, joten yritän pitää aivoni aisoissa ja vaihteen suhteellisen vapaalla. Se ei toki estä minua kirjoittamassa junassa myyntipuhetta maanantain markkinoinninkurssille, tai mietiskelemästä pakkaussuunnittelukurssin tulevan ensi viikon perjantaina palautettavaa lopputyötä. Pitäisi myös jollakin ilveellä keksiä markkinointisuunnitelma kuvitteelliselle yritykselleni. Ensin pitäisi tosin keksiä, millainen se kuvitteellinen yritys olisi. Mukava viikonloppu edessä siis. Oikein rentoutumisen huipentuma.
Välillä tuntuu, että stressi ja työt eivät lopu koskaan. Kun yksi kurssi koulussa päättyy, toinen alkaa, ja kun joku työprojekti valmistuu, jotenkin onnistun hankkiutumaan mukaan uuteen. Älkää toki käsittäkö väärin. Työtilaisuudet, etenkin omalla alalla, ovat upea juttu, sillä tällaisessa elämäntilanteessa jokainen työtarjous on kovin mieluinen - ne auttavat eteenpäin paitsi taloudellisesti, myös antavat kokemusta ja näkemystä tulevaisuutta varten. Välillä olisi kuitenkin kivaa viettää ihan oikeasti vähän lomaa, mutta siihen opiskelijalla ei ole melkein ikinä mahdollisuutta. Kesäloma on pelkkä sana, joka tarkoittaa todellisuudessa pakollista kolmen kuukauden työskentelykautta jossain hanttihommissa, jotta seuraavana vuonna olisi varaa taas ostaa jotain muutakin kuin niitä makarooneja. Talvilomalla järjestetään vaihtoehtoisia opintoja, joita on pakko käydä, jos mielii saada kasaan tarvittavat valinnaiset opintopisteet. Joululomalla osa joutuu valmistautumaan tenttikauteen ja toiset taas joutuvat silloinkin töihin - jopa aattona! Tästä syystä olenkin niin onnellinen, että tuleva kesä kuluu vaihto-opiskelun merkeissä. Ei tarvitse etsiä (tietääkseni) kesätöitä, ja voisi kerrankin olla mahdollisuus ottaa pikkuriikkisen lunkimmin, kuin tavallisesti. En vain ole ihan varma, osaanko ihan oikeasti enää ottaa rennosti ja päästää kokonaan irti stressistä.. Miten se tehdään? X)
torstai 26. helmikuuta 2009
Filosofiaa
Tänään oli ensimmäinen taiteen filosofian kurssin luento, joka osoittautui loppujen lopuksi yllättävänkin mielenkiintoiseksi. Osa asiasta meni hieman yli hilseen ja etenkin aluksi tuntui, että koko oppiaine on varsin kokrealentoista, mutta pikkuhiljaa asiasta sai jotain otetta. Opettaja pohjusti tällä kerralla lähinnä sitä, mitä filosofia on, miten sitä yleensä Euroopassa käsitellään, ja pyrki saamaan meidät ajattelemaan niin sanotusti hieman laatikon ulkopuolelta. Odotan mielenkiinnolla tulevia luentoja.
Minulla oli kurssin suhteen pieni ongelma, mutta onneksi opettaja suhtautui siihen mukavan suopeasti. Kyseessä on pakollinen kurssi, joka tosin on poistumassa opinto-ohjelmasta, ja meidän vuosikurssimme on viimeinen, jonka se on suoritettava. Tästä syystä kurssia ei luultavimminkaan järjestetä tämän kerran jälkeen enään kuin ehkä hyvällä tuurilla ensi syksynä, joten parasta olisi, että sen kävisi nyt. Puolet kurssista sijoittuu kuitenkin huhtikuulle, jolloin minä huitelen jo Japanissa, joten en ollut varma, voisinko ylipäätään käydä kurssia tänä keväänä.
Kysyinkin opettajalta, voisinko suorittaa puolet kurssista ylimääräisten harjoitustehtävien tai esseiden avuin. Opettaja tiedusteli, minne olen lähdössä, ja mitä siellä opiskelen. Kerrottuani, että lähden Japaniin, hän tuntui omaksi yllätyksekseni olevan mielissään suunnastani. Ehkä minun ei olisi pitänyt olla tästä tosin kovin yllättynyt, sillä aloittihan hän sentään kurssin lukemalla meille erään japanilaisen tanka-runon. ;) Ensi töikseen hän lupasi antaa minulle mielenkiintoisten, japanilaisten mentaliteettiin ja kulttuurin pureutuvien kirjojen listan. :D Kun kysyin miten voisin korvata poissaoloni huhtikuulta, hän ehdotti, että tekisin matkaltani jonkinlaisen analyysitehtävän Japaniin liittyen. Hän lupasi miettiä minulle tehtävän ennen kuin lähden.
Odotin, että opettaja olisi ollut nihkeä tai pakottanut minut lukemaan järkyttävän määrän jotain lähdeaineistoa ja kirjoittamaan niistä miljoona esseetä, mutta näyttää siltä, että saatan päästä tekemään jopa ihan mielenkiintoista taiteen filosofian tutkielmaa japanilaisuuden näkökulmasta! Mainiota, että saan kurssin suoritettua! Kartuttaa mukavasti opintopisteitä, joita tuskin vaihdossa kertyy ihan yhtä hyvään tahtiin kuin viime vuonna. :P
Minulla oli kurssin suhteen pieni ongelma, mutta onneksi opettaja suhtautui siihen mukavan suopeasti. Kyseessä on pakollinen kurssi, joka tosin on poistumassa opinto-ohjelmasta, ja meidän vuosikurssimme on viimeinen, jonka se on suoritettava. Tästä syystä kurssia ei luultavimminkaan järjestetä tämän kerran jälkeen enään kuin ehkä hyvällä tuurilla ensi syksynä, joten parasta olisi, että sen kävisi nyt. Puolet kurssista sijoittuu kuitenkin huhtikuulle, jolloin minä huitelen jo Japanissa, joten en ollut varma, voisinko ylipäätään käydä kurssia tänä keväänä.
Kysyinkin opettajalta, voisinko suorittaa puolet kurssista ylimääräisten harjoitustehtävien tai esseiden avuin. Opettaja tiedusteli, minne olen lähdössä, ja mitä siellä opiskelen. Kerrottuani, että lähden Japaniin, hän tuntui omaksi yllätyksekseni olevan mielissään suunnastani. Ehkä minun ei olisi pitänyt olla tästä tosin kovin yllättynyt, sillä aloittihan hän sentään kurssin lukemalla meille erään japanilaisen tanka-runon. ;) Ensi töikseen hän lupasi antaa minulle mielenkiintoisten, japanilaisten mentaliteettiin ja kulttuurin pureutuvien kirjojen listan. :D Kun kysyin miten voisin korvata poissaoloni huhtikuulta, hän ehdotti, että tekisin matkaltani jonkinlaisen analyysitehtävän Japaniin liittyen. Hän lupasi miettiä minulle tehtävän ennen kuin lähden.
Odotin, että opettaja olisi ollut nihkeä tai pakottanut minut lukemaan järkyttävän määrän jotain lähdeaineistoa ja kirjoittamaan niistä miljoona esseetä, mutta näyttää siltä, että saatan päästä tekemään jopa ihan mielenkiintoista taiteen filosofian tutkielmaa japanilaisuuden näkökulmasta! Mainiota, että saan kurssin suoritettua! Kartuttaa mukavasti opintopisteitä, joita tuskin vaihdossa kertyy ihan yhtä hyvään tahtiin kuin viime vuonna. :P
maanantai 23. helmikuuta 2009
Töitä, töitä ja vielä vähän töitä
Helmikuu on hurahtanut ohi hirveällä vauhdilla, sillä tekemisestä ei todellakaan ole ollut puutetta. Kuun alussa olin niin hermostunut siitä, miten saan kaikki hommani tehtyä, että viimeiset pari viikkoa olen vääntänyt töitä ihan hullun lailla. Koulusta tultuani olen oikeastaan istunut suoraan koneen ääreen ja istunut siinä paria vessa- ja jääkaappikeikkaa lukuun ottamatta yhteen putkeen puolille öin saakka.
Koululaisen kuvitusprojekti alkaa olla loppusuoralla, sillä ymmärtääkseni ensi viikon loppuun mennessä kaiken pitäisi olla valmista. Tämän projektin kanssa onkin mennyt oikeastaan eniten aikaa viime viikkoina. Onneksi nyt jäljellä on käytännössä enää sarjakuvani värittäminen. Vesiväreillä läträäminen on melko rentouttavaa puuhaa, joten toivottavasti se vähentää stressaamista.
Kyseinen projekti poiki minulle myös hieman lisätöitä, sillä Koululaisen toimituksesta kysyttiin, ehtisinkö tehdä heille askartelumalleja myös pääsiäisen numeroon. Toimeksianto kuulosti niin hauskalta, että suostuin oitis. Olen luvannut kiikuttaa askartelut toimitukseen tämän viikon loppuun mennessä, joten tällä viikolla täytyy paneutua siis myös hääräilemään askartelumaalien, liiman ja muiden tilpehöörien parissa.
Jotta projekteja ei vain missään tapauksessa olisi liian vähän tälle kuulle, työn alla ovat myös nettisivut eräälle yritykselle. Koska työlle ei ole asetettu varsinaista deadlinea, olen tehnyt sitä taka-alalla aina silloin, kun Koululaisen hommilta olen ehtinyt. Haastavaa projektissa on yritysilmeen sisällyttäminen sivuston ulkoasuun, sekä suuren informaatiomäärän jäsentely helposti lähestyttäväksi ja luettavaksi kokonaisuudeksi. Oma päämääräni on, että saisin nettisivut viimeistään seuraavan kolmen viikon aikana täysin valmiiksi. Ulkoasu alkaa olla omasta puolestani valmis, joten mieluiten alkaisin rakentamaan sivuja heti ensi viikon alusta, jotta niiden kanssa ei tulisi turhan kiire ennen Japaniin lähtöä.
Jospa sitä sitten Japanissa ollessa ehtisi ihan pikkuisen hellittää.. :]
Koululaisen kuvitusprojekti alkaa olla loppusuoralla, sillä ymmärtääkseni ensi viikon loppuun mennessä kaiken pitäisi olla valmista. Tämän projektin kanssa onkin mennyt oikeastaan eniten aikaa viime viikkoina. Onneksi nyt jäljellä on käytännössä enää sarjakuvani värittäminen. Vesiväreillä läträäminen on melko rentouttavaa puuhaa, joten toivottavasti se vähentää stressaamista.
Kyseinen projekti poiki minulle myös hieman lisätöitä, sillä Koululaisen toimituksesta kysyttiin, ehtisinkö tehdä heille askartelumalleja myös pääsiäisen numeroon. Toimeksianto kuulosti niin hauskalta, että suostuin oitis. Olen luvannut kiikuttaa askartelut toimitukseen tämän viikon loppuun mennessä, joten tällä viikolla täytyy paneutua siis myös hääräilemään askartelumaalien, liiman ja muiden tilpehöörien parissa.
Jotta projekteja ei vain missään tapauksessa olisi liian vähän tälle kuulle, työn alla ovat myös nettisivut eräälle yritykselle. Koska työlle ei ole asetettu varsinaista deadlinea, olen tehnyt sitä taka-alalla aina silloin, kun Koululaisen hommilta olen ehtinyt. Haastavaa projektissa on yritysilmeen sisällyttäminen sivuston ulkoasuun, sekä suuren informaatiomäärän jäsentely helposti lähestyttäväksi ja luettavaksi kokonaisuudeksi. Oma päämääräni on, että saisin nettisivut viimeistään seuraavan kolmen viikon aikana täysin valmiiksi. Ulkoasu alkaa olla omasta puolestani valmis, joten mieluiten alkaisin rakentamaan sivuja heti ensi viikon alusta, jotta niiden kanssa ei tulisi turhan kiire ennen Japaniin lähtöä.
Jospa sitä sitten Japanissa ollessa ehtisi ihan pikkuisen hellittää.. :]
tiistai 3. helmikuuta 2009
Koululaisen kuvitusprojekti käynnistyy
Kirjoitin joulun alla erääseen graafisen suunnittelun kurssiin sisällytetystä kuvitusprojektista, jonka aikana luokkani tekee paitsi kuvituksia, myös omia juttuja lastenlehti Koululaisen kesänumeroon 'Räppäriin'. Nyt projekti on vihdoin käynnistynyt ihan tosissaan, ja olemme päässeet pikkuhiljaa vauhtiin.
Itse olen tekemässä Räppäriin mm. sarjakuvaa, tehtäviä ja askarteluohjeita. Olen varsin mielissäni projektista, sillä paitsi että kuvittaminen ja askartelu ylipäätään on hauskaa, on kesäkuussa julkaistava Räppäri myös mitä mahtavin työnäyte tulevaisuutta ajatellen. Olen myös aina ollut kiinnostunut toimitustyöstä ja työskentelemisestä lehtitaloissa, joten Koululaisen toimitusväen lupaama kuun puoleen väliin sijoittuva tutustumiskäyntimme Yhtyneiden Kuvalehtien toimitukseen tulee olemaan mielenkiintoinen kokemus.
Askarteluohjeideni mallit ovat työn alla juuri parhaillaan, tehtäväsivu väritystä ja tekstejä vaille valmis ja sarjakuvan ruutujako suunnitteilla. Ensi viikolla koetan ehtiä koulun studioon kuvailemaan valmiita askarteluja, jotta voin alkaa miettiä taittoa ja muita sivuille tarvittavia elementtejä. Niinpä nyt siis upotan käteni taas ylitsepursuavan askartelulaatikkoni uumeniin ja ryhdyn hommiin. :)
Itse olen tekemässä Räppäriin mm. sarjakuvaa, tehtäviä ja askarteluohjeita. Olen varsin mielissäni projektista, sillä paitsi että kuvittaminen ja askartelu ylipäätään on hauskaa, on kesäkuussa julkaistava Räppäri myös mitä mahtavin työnäyte tulevaisuutta ajatellen. Olen myös aina ollut kiinnostunut toimitustyöstä ja työskentelemisestä lehtitaloissa, joten Koululaisen toimitusväen lupaama kuun puoleen väliin sijoittuva tutustumiskäyntimme Yhtyneiden Kuvalehtien toimitukseen tulee olemaan mielenkiintoinen kokemus.
Askarteluohjeideni mallit ovat työn alla juuri parhaillaan, tehtäväsivu väritystä ja tekstejä vaille valmis ja sarjakuvan ruutujako suunnitteilla. Ensi viikolla koetan ehtiä koulun studioon kuvailemaan valmiita askarteluja, jotta voin alkaa miettiä taittoa ja muita sivuille tarvittavia elementtejä. Niinpä nyt siis upotan käteni taas ylitsepursuavan askartelulaatikkoni uumeniin ja ryhdyn hommiin. :)
sunnuntai 1. helmikuuta 2009
Rentoutumisviikonloppu kouluhommilla höystettynä
Kun lauantaiaamuna heräsin auringon kimmellykseen valkoisella pakkashangella, tiesin, että päivästä tulee hyvä. On uskomatonta, miten suuresti ilmanpaineen vaihtelut vaikuttavat mielialaani. Kirkkaalla säällä kaikki on aina paremmin!
Ensi töikseni päätin lähteä valokuvaamaan ulkosalle, sillä koskaan ei voi tietää, missä vaiheessa pilvet taas kerääntyvät taivaalle. Niinpä tungin pokkarin taskuun, heitin repun selkään ja painelin pihalle.
En ottanut mitenkään äärettömän paljon kuvia, sillä 20 pakkasastetta tekivät pikkuruisen kameran asetusten näpräämisestä melko tuskaista. Suureksi harmikseni huomasin vasta kotimatkalla, että olin ottanut kaikki kuvat ISO-arvolla 400. Niinpä jouduin tyytymään rakeisiin otoksiin, eivätkä ne yhtään helpottaneet järkkärikuumettani.
Muutkin ihmiset olivat selvästi innostuneet auringonpaisteesta ja lähteneet ulkoilemaan kirpeästä pakkasesta huolimatta. Luistelukentillä ja kaukaloilla kiekot kilahtelivat maalitolppiin ja lapset kiljahtelivat pysytellessään pystyssä liukkaalla jäällä.
Jopa yleensä varsin ankean näköinen juna-aseman ympäristö näytti kutsuvilta. Niinpä kipaisin kauppaan ostamaan aineksia porkkanakakkuun. Illalla vedinkin sitä hurjat kolme palaa, enkä aikonutkaan tuntea huonoa omatuntoa moisesta mässäilystä.
Ilta kului piirrelen ja katsellen leffaa. Opiskelin myös japania ja koetin keksiä ratkaisuja erääseen nettisivuprojektiin. Ei siis ihan turha päivä, vaikka loppujoen lopuksi en saanutkana ihan niin paljon aikaiseksi kuin olisin ehkä halunnut. :]
Ensi töikseni päätin lähteä valokuvaamaan ulkosalle, sillä koskaan ei voi tietää, missä vaiheessa pilvet taas kerääntyvät taivaalle. Niinpä tungin pokkarin taskuun, heitin repun selkään ja painelin pihalle.
En ottanut mitenkään äärettömän paljon kuvia, sillä 20 pakkasastetta tekivät pikkuruisen kameran asetusten näpräämisestä melko tuskaista. Suureksi harmikseni huomasin vasta kotimatkalla, että olin ottanut kaikki kuvat ISO-arvolla 400. Niinpä jouduin tyytymään rakeisiin otoksiin, eivätkä ne yhtään helpottaneet järkkärikuumettani.
Muutkin ihmiset olivat selvästi innostuneet auringonpaisteesta ja lähteneet ulkoilemaan kirpeästä pakkasesta huolimatta. Luistelukentillä ja kaukaloilla kiekot kilahtelivat maalitolppiin ja lapset kiljahtelivat pysytellessään pystyssä liukkaalla jäällä.
Jopa yleensä varsin ankean näköinen juna-aseman ympäristö näytti kutsuvilta. Niinpä kipaisin kauppaan ostamaan aineksia porkkanakakkuun. Illalla vedinkin sitä hurjat kolme palaa, enkä aikonutkaan tuntea huonoa omatuntoa moisesta mässäilystä.
Ilta kului piirrelen ja katsellen leffaa. Opiskelin myös japania ja koetin keksiä ratkaisuja erääseen nettisivuprojektiin. Ei siis ihan turha päivä, vaikka loppujoen lopuksi en saanutkana ihan niin paljon aikaiseksi kuin olisin ehkä halunnut. :]
perjantai 23. tammikuuta 2009
GMO:ta vastaan... Miksi?
Olen kirjoitellut ja varmasti puhunutkin paljon geenimuuntelua vastaan, ja huomannut siinä sivussa mielenkiintoisen seikan. Monet ihmiset tuntuvat kuvittelevan, että kaikki geenimuuntelua vastustavat ihmiset ovat sitä mieltä, että geenejä ei pitäisi mennä sorkkimaan, tai että kasvien geeneihin kajoaminen on luonnotonta tai jotenkin väärin. Omalla kohdallani tämä ei ole pääsyy siihen, miksi en halua geenimuunneltua ruokaa syödä, saati nähdä gmo-viljaa Suomen pelloilla, vaikka myönnettävä on, että emme voi tietää, mitä geenimuuntelu prosessina itsessään saa tulevaisuudessa aikaan.
Olen aina ollut sitä mieltä, että geenimuuntelu voi olla mahdollisuus. Nuorempana jopa kaavailin biologin uraa geenitekniikan parissa. (Uskokaa tai älkää. Ehkä jos graafikkohaaveeni tyssäävät, haen Viikin laboratorioihin..) Geenimuuntelulla voi olla potentiaalia auttaa joskus vaikkapa nälänhätää, tai esimerkiksi pidentää satokausia pohjoisilla leveyspiireillä. Edellämainituissa tavotteissahan ei olisi tietenkään mitään huonoa, mutta valitettavasti markkinoilla olevat gmo-lajikkeet tai uusien gmo-lajikkeiden kehittämiseksi tehtävä tutkimustyö eivät aja näitä päämääriä, ja siinä piileekin varsinainen ongelma.
Markkinoilla olevat gmo-lajikkeet omistavat yksityiset yhtiöt, joiden intressit eivät ole suinkaan maailmanparannuksessa, vaan omassa navassa - ovathan ne voittoatavoittelevia globaaleja jättifirmoja. Kyseisten yritysten, kuten vaikkapa maailman johtavan gmo-lajikkeiden tuottajan, Monsanton, geenimuunnellut maissit, vehnänsiemenet tai soija eivät toki ole kylmänkestäviä, tavallista terveellisempiä tai tuottavampia. Ei, ne nimittäin vain kestävät paremmin myrkyllistä rikkaruohojentorjunta-ainetta, Roundup:ia. Ei varmaan liene vaikeaa arvata miksi Monsanto kehittää torjunta-aineita kestäviä kasvilajikkeita, jos se on myynyt kehittämäänsä Roundupia jo yli 30 vuotta. Loppua tälle "menestystarinalle" ei tunnu olevan näköpiirissä, sillä jos Wikipediaa on uskominen, esimerkiksi jo 87% USA:n soijapapufarmeista kasvaa tätä ihastuttavaa kemikaalipeltoa.
Joku voisi ajatella, että onpa mahtavaa. Viljelijöiden ei tarvitse huolehtia enää rikkakasveista. Valitettavasti rikkakasvien häviäminen pelloilta ei ole kuitenkaan Roundupin tai muiden vastaavien torjunta-aineiden ainut vaikutus. Varmaan kaikki meistä tietävät, että torjunta-aineista jää jäämiä kasveihin, ja sitä kautta ne kulkeutuvat niin eläinten kuin ihmistenkin elimistöön. Osaksi siitä syystähän me kuorimme ja jynssäämme hedelmätkin (vaikka pelkkä pintakiilto ei yksinäänvalitettavasti autakaan). Torjunta-aineet voivat aiheuttaa mm. mutaatioita sikiöille, hedelmättömyyttä, syöpää ja hormonaalisia häiriöitä. Erityisen vahvasti ne vaikuttavat lapsiin. Kemiallisia torjunta-aineita käytetään maataloudessa toki nykyään hyvin yleisesti (Luomua lukuunottamatta), mutta gmo-lajikkeisiin ruiskutetaan niiden myrkynkestävyyden takia huomattavan paljon suurempia torjunta-ainemääriä, joten niihin jää myös huomattavasti suurempia jäämiä kyseisiä aineita. Tämä onkin pääsyy, miksi itse en halua syödä gmo-ruokaa. En halua altistaa itseäni tahallisesti turhaan karsinogeeneille tai hormoonihäiritsijöille, sillä ihmiset saavat niitä ilman gmo-ruokaakin jo varmasti ihan liikaa. Luonnollisesti torjunta-aineet ovat myös vakava ympäristöhaitta, ne kuormittavat vesistöjä, ja vaikuttavat sitä kautta myös kalakantoihin.
Se, että Suomessa yritetään tehdä lakimuutoksella mahdolliseksi gmo-viljely, on mielestäni hullua. Vaarana on, että uudet lajikkeet syrjäyttävät luonnolliset kasvikannat. Kaikenlisäksi ei ole olemassa gmo-lajikkeita, jotka olisi suunniteltu nimenomaan Suomalaisiin olosuhteisiin, joten pelkällä rikkaruohomyrkytyksen lisäämisen uhallako suomalainen esimerkiksi Etelä-Eurooppaan verrattuna suhteellisen puhdas ruokatuotanto ja kasvikanta pitäisi vaarantaa? Kuten YLE-Ykkösen radiohaastattelussakin syksymmällä kerrottiin, myös hyviin uriin päässyt Luomuviljely saattaisi hävitä kokonaan gmo-lajikkeiden levitessä pikkuhiljaa yhä laajemmalle maaperäämme.
Halusin nostaa aiheen taas esiin, luettuani ystäväni linkittämän Tiede-lehden artikkelin, joka osuu mielestäni naulan kantaan. Jos ja KUN siis haluatte lukea aiheesta hieman tieteellisemmältä ja kaiketi luotettavammalta taholta, voitte lukaista läpi kyseisen artikkelin Tiede-lehden blogista, ja sen jälkeen syventyä vajoamaan epätoivoon vaikka Monsanto-dokkarin avulla. Tieto on tuskaa. -__-
Kivaa viikonloppua, ja peskää ne tomaatit kunnolla! ;)
Olen aina ollut sitä mieltä, että geenimuuntelu voi olla mahdollisuus. Nuorempana jopa kaavailin biologin uraa geenitekniikan parissa. (Uskokaa tai älkää. Ehkä jos graafikkohaaveeni tyssäävät, haen Viikin laboratorioihin..) Geenimuuntelulla voi olla potentiaalia auttaa joskus vaikkapa nälänhätää, tai esimerkiksi pidentää satokausia pohjoisilla leveyspiireillä. Edellämainituissa tavotteissahan ei olisi tietenkään mitään huonoa, mutta valitettavasti markkinoilla olevat gmo-lajikkeet tai uusien gmo-lajikkeiden kehittämiseksi tehtävä tutkimustyö eivät aja näitä päämääriä, ja siinä piileekin varsinainen ongelma.
Markkinoilla olevat gmo-lajikkeet omistavat yksityiset yhtiöt, joiden intressit eivät ole suinkaan maailmanparannuksessa, vaan omassa navassa - ovathan ne voittoatavoittelevia globaaleja jättifirmoja. Kyseisten yritysten, kuten vaikkapa maailman johtavan gmo-lajikkeiden tuottajan, Monsanton, geenimuunnellut maissit, vehnänsiemenet tai soija eivät toki ole kylmänkestäviä, tavallista terveellisempiä tai tuottavampia. Ei, ne nimittäin vain kestävät paremmin myrkyllistä rikkaruohojentorjunta-ainetta, Roundup:ia. Ei varmaan liene vaikeaa arvata miksi Monsanto kehittää torjunta-aineita kestäviä kasvilajikkeita, jos se on myynyt kehittämäänsä Roundupia jo yli 30 vuotta. Loppua tälle "menestystarinalle" ei tunnu olevan näköpiirissä, sillä jos Wikipediaa on uskominen, esimerkiksi jo 87% USA:n soijapapufarmeista kasvaa tätä ihastuttavaa kemikaalipeltoa.
Joku voisi ajatella, että onpa mahtavaa. Viljelijöiden ei tarvitse huolehtia enää rikkakasveista. Valitettavasti rikkakasvien häviäminen pelloilta ei ole kuitenkaan Roundupin tai muiden vastaavien torjunta-aineiden ainut vaikutus. Varmaan kaikki meistä tietävät, että torjunta-aineista jää jäämiä kasveihin, ja sitä kautta ne kulkeutuvat niin eläinten kuin ihmistenkin elimistöön. Osaksi siitä syystähän me kuorimme ja jynssäämme hedelmätkin (vaikka pelkkä pintakiilto ei yksinäänvalitettavasti autakaan). Torjunta-aineet voivat aiheuttaa mm. mutaatioita sikiöille, hedelmättömyyttä, syöpää ja hormonaalisia häiriöitä. Erityisen vahvasti ne vaikuttavat lapsiin. Kemiallisia torjunta-aineita käytetään maataloudessa toki nykyään hyvin yleisesti (Luomua lukuunottamatta), mutta gmo-lajikkeisiin ruiskutetaan niiden myrkynkestävyyden takia huomattavan paljon suurempia torjunta-ainemääriä, joten niihin jää myös huomattavasti suurempia jäämiä kyseisiä aineita. Tämä onkin pääsyy, miksi itse en halua syödä gmo-ruokaa. En halua altistaa itseäni tahallisesti turhaan karsinogeeneille tai hormoonihäiritsijöille, sillä ihmiset saavat niitä ilman gmo-ruokaakin jo varmasti ihan liikaa. Luonnollisesti torjunta-aineet ovat myös vakava ympäristöhaitta, ne kuormittavat vesistöjä, ja vaikuttavat sitä kautta myös kalakantoihin.
Se, että Suomessa yritetään tehdä lakimuutoksella mahdolliseksi gmo-viljely, on mielestäni hullua. Vaarana on, että uudet lajikkeet syrjäyttävät luonnolliset kasvikannat. Kaikenlisäksi ei ole olemassa gmo-lajikkeita, jotka olisi suunniteltu nimenomaan Suomalaisiin olosuhteisiin, joten pelkällä rikkaruohomyrkytyksen lisäämisen uhallako suomalainen esimerkiksi Etelä-Eurooppaan verrattuna suhteellisen puhdas ruokatuotanto ja kasvikanta pitäisi vaarantaa? Kuten YLE-Ykkösen radiohaastattelussakin syksymmällä kerrottiin, myös hyviin uriin päässyt Luomuviljely saattaisi hävitä kokonaan gmo-lajikkeiden levitessä pikkuhiljaa yhä laajemmalle maaperäämme.
Halusin nostaa aiheen taas esiin, luettuani ystäväni linkittämän Tiede-lehden artikkelin, joka osuu mielestäni naulan kantaan. Jos ja KUN siis haluatte lukea aiheesta hieman tieteellisemmältä ja kaiketi luotettavammalta taholta, voitte lukaista läpi kyseisen artikkelin Tiede-lehden blogista, ja sen jälkeen syventyä vajoamaan epätoivoon vaikka Monsanto-dokkarin avulla. Tieto on tuskaa. -__-
Kivaa viikonloppua, ja peskää ne tomaatit kunnolla! ;)
lauantai 17. tammikuuta 2009
Bella ja Edward
Viime viikonloppuna huomasin, kuinka kello kääntyy kohti aamuviittä, joten oli pakko lopettaa lukeminen. Alkuviikosta oli pakko hieman hellittää kirjasta, vaikka en olisi halunnutkaan. Sain Twilight-sarjan ensimmäisen osan joka tapauksessa loppuun eilen, vaikka minulla olisikin viime viikolla ollut ihan liikaa kaikkea muutakin tekemistä. Niinpä.. inspiroiduin taas piirtelemään hetkeksi:
Olen lukenut aamupalan ääressä, illalla odottaessani, että Micke pesee hampaita ennen nukkumaan menoa, ja jokaisessa välissä, missä vain suinkin on koulutöiltä ollut aikaa (ja joskus, vaikkei olisi ollutkaan). Jossain vaiheessa huomasin Micken lukevan kirjan jännittävimpiä kohtia olkani yli. "Miten hidas sää oikein oot?", herra valitti, kun en kääntänyt sivua samassa tahdissa, kuin hän olisi halunnut. X)
Jotkut kirjat vain ovat sellaisia, että niitä ei voi päästää käsistään. Ja vaikka päästäisikin, niiden tapahtumat pyörivät päässä vielä pitkään. (Hmm.. tämä kuulosti ihan takakansitekstiltä.. XD )
Jotkut ovat sanoneet Twilight-kirjaa teinihömpäksi, mutta en voi sanoa olevani samaa mieltä. Toki tapahtumat sijoittuvat osin lukiomaailmaan, ja pääosassa on ensirakkaus, jotka luonnollisesti kuuluvat teini-ikään, mutta tapa, jolla kirjailija Stephenie Meyer kuvaa ensirakastumista, ei ole pelkkä pintaraapaisu. Itselleni ainakin tulivat mieleen hänen kuvauksiensa kautta ne hetket, kun tapasin Micken, ja vaikka se kaikki kuuluukin "kauheaan teini-ikään", on sitä mukavaa muistella. Päähenkilöihin oli äärettömän helppoa samaistua, ja olenkin sitä mieltä, että jos heidän suhteensa rakentuminen jätettäisiin parin sivun varaan, katoaisi kirjasta koko taika.
Ja eihän kirja toki loppujen lopuksi ole pelkkää tunnevyöryä.. Lukekaa itse tai jättäkää lukematta. Eiväthän rakkausromaanit toki kaikille sovi. Mutta pelkän kirjasta tehdyn elokuvan varaan tätä kokemusta ei ainakaan kuulemma kannata jättää. :P
Olen lukenut aamupalan ääressä, illalla odottaessani, että Micke pesee hampaita ennen nukkumaan menoa, ja jokaisessa välissä, missä vain suinkin on koulutöiltä ollut aikaa (ja joskus, vaikkei olisi ollutkaan). Jossain vaiheessa huomasin Micken lukevan kirjan jännittävimpiä kohtia olkani yli. "Miten hidas sää oikein oot?", herra valitti, kun en kääntänyt sivua samassa tahdissa, kuin hän olisi halunnut. X)
Jotkut kirjat vain ovat sellaisia, että niitä ei voi päästää käsistään. Ja vaikka päästäisikin, niiden tapahtumat pyörivät päässä vielä pitkään. (Hmm.. tämä kuulosti ihan takakansitekstiltä.. XD )
Jotkut ovat sanoneet Twilight-kirjaa teinihömpäksi, mutta en voi sanoa olevani samaa mieltä. Toki tapahtumat sijoittuvat osin lukiomaailmaan, ja pääosassa on ensirakkaus, jotka luonnollisesti kuuluvat teini-ikään, mutta tapa, jolla kirjailija Stephenie Meyer kuvaa ensirakastumista, ei ole pelkkä pintaraapaisu. Itselleni ainakin tulivat mieleen hänen kuvauksiensa kautta ne hetket, kun tapasin Micken, ja vaikka se kaikki kuuluukin "kauheaan teini-ikään", on sitä mukavaa muistella. Päähenkilöihin oli äärettömän helppoa samaistua, ja olenkin sitä mieltä, että jos heidän suhteensa rakentuminen jätettäisiin parin sivun varaan, katoaisi kirjasta koko taika.
Ja eihän kirja toki loppujen lopuksi ole pelkkää tunnevyöryä.. Lukekaa itse tai jättäkää lukematta. Eiväthän rakkausromaanit toki kaikille sovi. Mutta pelkän kirjasta tehdyn elokuvan varaan tätä kokemusta ei ainakaan kuulemma kannata jättää. :P
perjantai 16. tammikuuta 2009
Väsynyt viikko
En minä edelleenkään mitään sketchipäiväkirjaa pidä, kunhan vain luonnostelen huvikseni koneella kymmenen minuutin räpellyksiä. X)
torstai 15. tammikuuta 2009
Ollappa lyhyt
En minä mitään sketchipäiväkirjaa pidä, mutta joskus, kuten tänään, on silti hauska kuvitella tekevänsä niin. Tässä siis kolmen ruudun "sarjakuva", joka sopii kyllä mihin tahansa päivääni. :P
Vaativammat tarkastelijat klikkaavat pikkuruisen kuvan hieman isommaksi. Kyllä tämän blogin ulkoasulle on pikimmiten tehtävä jotain, kun ei tähän edes mahdu kunnon kokoisia kuvia laittamaan. X) Kun vain ehtisi/viitsisi /jaksaisi..
Vaativammat tarkastelijat klikkaavat pikkuruisen kuvan hieman isommaksi. Kyllä tämän blogin ulkoasulle on pikimmiten tehtävä jotain, kun ei tähän edes mahdu kunnon kokoisia kuvia laittamaan. X) Kun vain ehtisi/viitsisi /jaksaisi..
maanantai 12. tammikuuta 2009
Syntymäpäivähulinaa
Varsinaisesta merkkipäivästäni on melkein pari viikkoa, mutta viime perjantai kului silti synttärihumun merkeissä. Tarkoituksenani oli alunperin järjestää kahdet eri juhlat luokkatovereilleni, sekä ihan vain muutamille pääkaupunkiseudulla asuville ystävilleni, mutta loppujen lopuksi päädyin yhteen juhlapäivään, ja yritin änkeä vajaan 20-henkisen ihmismassan kaksioomme syömään kakkua. Onnistuin, ihme kyllä.
Sain oikein ihanan, ja varsin käytännöllisen lahjasaaliin. Ulkoinen, 160 gigan kovalevy täytti jo kaikki toiveeni, joita olin ääneen esittänyt, mutta sen lisäksi minua lahjottiin Japanin jeneillä, ihastuttavlla sormikas-lapasyhdistelmällä, jota kuulemma myös kynsikkäiksi kutsutaan, huulirasvalla, suloisella kolikkopussukalla, suklaalla, mässyllä ja musiikilla. Lisäksi ystäväni Eija oli muistanut minua suloisella Hello Kitty -setillä kaikkine herkkuineen jo aikaisemmin.
Herkullisin lahja oli ehdottomasti upea Fazerin juustokakku. Mikään kakku maailmassa ei ole yhtä ihanaa kuin raikas, hieman sitruunainen juustokakku! Ne ovat heikkouteni, ja tätä kyseistä yksilöä söin ihan oikeasti silmät kiinni unelmoiden, niinkuin jossain Magnumin jäätelömainoksessa. X) Vesi nousee kielelle ihan vain tuota kuvaa katsellessa..
Mango-persikkatäytekakun lisäksi kertakäyttöastiat (oli pakko säästää Micke tiskiltä, kun herra oli tiskannut jo kahden päivän ajan leivontakulhojani) täyttyivät raikkaasta bulgursalaatista, pesto-salami-hyrristä, juustosarvista, dipattavista vihanneksista, kekseistä ja karkeista. Tarkoituksenani oli tehdä myös muffinsseja, mutta valitettavasti sairastelu vei minulta yhden leivontapäivän, enkä kertakaikkiaan ehtinyt enää tekemään muffinssitaikinaa perjantaina.
Pelilistalta löytyi tuona iltana Singstaria, Guitarheroa (miksi meillä on nämä kaikki mahdolliset musiikkipelit, mietin välillä...) ja Aliasta. Ehdin itsekin laulaa pari biisiä ja sijoittua Annan kanssa jaetulle ykkössijalle, mutta pääasiassa keskityin siirtyilemään porukoista toiseen, yrittäen ehtiä jutella vähän kaikkien kanssa.
Sain oikein ihanan, ja varsin käytännöllisen lahjasaaliin. Ulkoinen, 160 gigan kovalevy täytti jo kaikki toiveeni, joita olin ääneen esittänyt, mutta sen lisäksi minua lahjottiin Japanin jeneillä, ihastuttavlla sormikas-lapasyhdistelmällä, jota kuulemma myös kynsikkäiksi kutsutaan, huulirasvalla, suloisella kolikkopussukalla, suklaalla, mässyllä ja musiikilla. Lisäksi ystäväni Eija oli muistanut minua suloisella Hello Kitty -setillä kaikkine herkkuineen jo aikaisemmin.
Herkullisin lahja oli ehdottomasti upea Fazerin juustokakku. Mikään kakku maailmassa ei ole yhtä ihanaa kuin raikas, hieman sitruunainen juustokakku! Ne ovat heikkouteni, ja tätä kyseistä yksilöä söin ihan oikeasti silmät kiinni unelmoiden, niinkuin jossain Magnumin jäätelömainoksessa. X) Vesi nousee kielelle ihan vain tuota kuvaa katsellessa..
Tulipa ihan lapsuuden synttärit mieleen - en muista milloin olisin saanut näin monilta ihmisiltä lahjoja syntymäpäivänäni, saati milloin minulla olisi ollut näin paljon kavereita kylässä! Kiitokset kaikille kävijöille. Oli hauskaa. :)
Lisäilen kaikkien synttäriruokien reseptit piakkoin Ruokakomeroon.
Lisäilen kaikkien synttäriruokien reseptit piakkoin Ruokakomeroon.
keskiviikko 7. tammikuuta 2009
Niin kuin ei olisi muuta tekemistä..
Tänään otin vielä vapauden olla yhden päivän kotona parantelemassa itseäni, vaikka koulu jo alkoikin. Yöllä oli sen verran kurja olo, että aamulla ei huvittanut nousta sängystä. Nukuin kahdentoista tunnin yöunuet. Ehkä se auttaa. Nyt olen ainakin melko normaali oma itseni, joten huomenna luultavasti voisin kuvitella jo lähteväni ulos talosta kauemmaksikin kuin postilaatikolle tai roskia viemään.
Ajattelin, että koska olo on suhteellisen normaali, voin yrittää tehdä jotain sellaista, josta on hyötyä. Niinpä olen hiljakseen pyyhkinyt hieman pölyjä – se ei rasita lähes ollenkaan, mutta saa aikaan tunteen, että olen tehnyt jotain todella oleellista ja tärkeää. XP
Taittotyö alkaa näyttää aika valmiilta, vaikka en suostukaan sitä itse oikein uskomaan. Tosiasia kuitenkin on, että periaatteessa tuosta 12-sivuisesta taitosta puuttuu tällä hetkellä vain kuvatekstit. Toki niiden asettelun jälkeen luvassa on vielä kaikenlaista säätöä.
Jotta päivä ei olisi liian velvollisuuksientäyteinen, täytyy itseään viihdyttää vaikkapa Neetan antamalla haasteella:
Elämäni aakkoset
A = Absolutismi. Kai se on melko oleellinen osa minua, vaikka en en haluakaan tehdä siitä sen kummempaa numeroa, enkä ole koskaan päättänyt, että nytpä ryhdyn tämmöiseksi. :P
B = Bruxelles. Au pair -kesä Brysselissä oli unohtumaton, ihana kokemus.
C = Carcassonne. Rakastan lautapeljä. Tämän nettiversiota pelaillessa on mennyt koko joululoma.
D = Draama. Pidän draamasta elokuvissa, kirjoissa ja sarjakuvissa, mutta en niinkään oikeassa elämässä.
E = Eija. Lapsuuden ystäväni, joka on elämäni tärkeimpiä ihmisiä. Parinkymmenen vuoden aikana on ehtinyt kokea, nähdä ja tehdä kaikenlaista. Harmi, ettei tällaisia ihmisiä ole kuin yksi. :)
F = Frendit. Ystävät. Kaverit. Ne kaikki on tärkeitä.
G = Graafinen suunnittelu. Ala, joka tuntuu juuri oikealta valinnalta.
H = Himanka. Olen syntynyt ja viettänyt elämäni ensimmäiset 19 vuotta Himangalla, käpykylässä meren rannalla Pohjanmaalla. Kaipaan yhä useita asioita elämästäni tuossa pikkukylässä.
I = Itku. Olen vähän turhankin herkkä itkemään. Jos joku muu itkee, mitä suurimmalla todennäköisellä myös minä itken, vaikkei asia edes koskettaisi minua. X) Elokuvissa, lentokentällä, haikeissa tilanteissa, hyvästellessä, kotona... missä vaan. :P
J = Japani. Harrastus, tuleva asuinpaikkani, ihanien muistojen ja tulevaisuuden haaveiden kohde.
K = Kontu. Vaikka kyseinen Tolkien-nettiyhteisö ei enää nykyään olekaan niin suuri osa elämääni, se oli sitä mitä suurimmissa määrin yläaste- ja lukioaikoinani. Oikeastaan lähes kaikki nykyiset ystäväni, joita en ole tavannut kouluympyröissä, ovat tulleen Konnun kautta tai kontulaisten kautta. Jopa avomieheni. Kontu on muistoissa minulle (ja monille muille) sellainen elämänvaihe, johon haluaisi välillä palata kovasti takaisin.
L = Luonto. Rakastan luonnossa liikkumista, valokuvaamista, metsiä... Kurjin asia pääkaupunkiseudulle muuttamisessa on ollut se, että luonto ei ole enää niin lähellä minua kuin se maaseudulla oli. Kaipaan korpeen – jossain määrin.
M = Micke. Se kaikkein ihanin.
N = Namut. Syön karkkia ja herkkuja ihan liikaa, mutta rakastan niitä ja niiden tekemistä.
O = Omakotitalo. Sellaisen voisin haluta joskus. Itse suunnitellun, sisustetun ja täydellisen tarpeisiini. Mieluiten siskoni talon vierestä, kiitos. ;D Hahaha...
P = Partio. Pitkäaikainen harrastukseni, joka tosin nyt on tauolla, sillä tällä hetkellä en vedä vartiota tai käy vaeltajien kokouksissa. Koen kuitenkin, että partio tulee taas jossain otollisemmassa elämän vaiheessa olemaan yksi tärkeistä harrastuksistani. Kunhan sopeudun paremmin pääkaupunkiseudun hulinaan...
Q = Quu. Kuu. Olen aina ollut jossain määrin hullaantunut tähtitieteeseen ja kaukoputkiin, vaikka en ymmärräkään fysiikasta tai avaruuden lainalaisuuksista yhtään mitään.
R = Ruoka. Pitää mieleni parempana ja pinnani pidempänä. Mieltymyksestäni ruoanlaittoon kertonee jo Ruokakomeronkin olemassa olo.
S = Sisarukset. Isosisko ja pikkuveli. Näitä ei voi valita, mutta onneksi minä sain parhaat. :)
T = Tietokone. Sen edessä tulee vietettyä liikaa aikaa. Eipä sitä ilman tulisi kyllä toimeen kovin montaa päivää. Voisi joskus ehkä koittaa? :D
U = Uusiokäyttö. Kierrätys on hyvästä, kemikaalit pahasta ja kirpputorit ihania.
V = Vanhemmat. Onnekseni tulen näiden kanssa mielestäni ihan hyvin tomeen. En tiedä tuleeko minusta koskaan vanhempi. Se on niin kamalan vastuullista ja pelottavaa.
W = WoW. World of Warcraft. Tekee elämäni paljon vaikeammaksi ja aiheuttaa paljon mielipahaa. Inhoan sitä. >:(
X = X-ray. Olen kerran elämässäni ollut kapinallinen. Silloin juoksin äitiä karkuun pihalla (en tahtonut lopettaa leikkejä ulkosalla), hyppäsin ojaan ja mursin jalkani. Ja jouduin röntgeniin. Muistelkaamme tätä erityistä tapausta lämmöllä.
Y = Yoga. Olen harrastanut erilaisia joogamuotoja säännöllisesti ehkä noin viitisen vuotta. Jos viikottainen jooga-annos jää puuttumaan, sen kyllä huomaa. Parempaa liikuntamuotoa saa hakea. Itselleni varmin tapa rentoutua ja saada hyvä mieli.
Z = Zannen, 残念. Pettymys. Niiden kautta oppii ehkä parhaiten onnistumaan.
Å = År 2009. Tämä vuosi tulee olemaan yksi varmaan mieleenpainuvimmista vuosista vaihto-opiskelun ja kaiken muun sen mukanaan tuovan kivan myötä. Can't wait!
Ä = Äärimmäisyydet. Yritän välttää niitä.
Ö = Ötökät. Ehkä inhottavimmat asiat maailmassa. Näiden kanssa en tule toimeen, en sitten millään.
Ajattelin, että koska olo on suhteellisen normaali, voin yrittää tehdä jotain sellaista, josta on hyötyä. Niinpä olen hiljakseen pyyhkinyt hieman pölyjä – se ei rasita lähes ollenkaan, mutta saa aikaan tunteen, että olen tehnyt jotain todella oleellista ja tärkeää. XP
Taittotyö alkaa näyttää aika valmiilta, vaikka en suostukaan sitä itse oikein uskomaan. Tosiasia kuitenkin on, että periaatteessa tuosta 12-sivuisesta taitosta puuttuu tällä hetkellä vain kuvatekstit. Toki niiden asettelun jälkeen luvassa on vielä kaikenlaista säätöä.
Jotta päivä ei olisi liian velvollisuuksientäyteinen, täytyy itseään viihdyttää vaikkapa Neetan antamalla haasteella:
Elämäni aakkoset
A = Absolutismi. Kai se on melko oleellinen osa minua, vaikka en en haluakaan tehdä siitä sen kummempaa numeroa, enkä ole koskaan päättänyt, että nytpä ryhdyn tämmöiseksi. :P
B = Bruxelles. Au pair -kesä Brysselissä oli unohtumaton, ihana kokemus.
C = Carcassonne. Rakastan lautapeljä. Tämän nettiversiota pelaillessa on mennyt koko joululoma.
D = Draama. Pidän draamasta elokuvissa, kirjoissa ja sarjakuvissa, mutta en niinkään oikeassa elämässä.
E = Eija. Lapsuuden ystäväni, joka on elämäni tärkeimpiä ihmisiä. Parinkymmenen vuoden aikana on ehtinyt kokea, nähdä ja tehdä kaikenlaista. Harmi, ettei tällaisia ihmisiä ole kuin yksi. :)
F = Frendit. Ystävät. Kaverit. Ne kaikki on tärkeitä.
G = Graafinen suunnittelu. Ala, joka tuntuu juuri oikealta valinnalta.
H = Himanka. Olen syntynyt ja viettänyt elämäni ensimmäiset 19 vuotta Himangalla, käpykylässä meren rannalla Pohjanmaalla. Kaipaan yhä useita asioita elämästäni tuossa pikkukylässä.
I = Itku. Olen vähän turhankin herkkä itkemään. Jos joku muu itkee, mitä suurimmalla todennäköisellä myös minä itken, vaikkei asia edes koskettaisi minua. X) Elokuvissa, lentokentällä, haikeissa tilanteissa, hyvästellessä, kotona... missä vaan. :P
J = Japani. Harrastus, tuleva asuinpaikkani, ihanien muistojen ja tulevaisuuden haaveiden kohde.
K = Kontu. Vaikka kyseinen Tolkien-nettiyhteisö ei enää nykyään olekaan niin suuri osa elämääni, se oli sitä mitä suurimmissa määrin yläaste- ja lukioaikoinani. Oikeastaan lähes kaikki nykyiset ystäväni, joita en ole tavannut kouluympyröissä, ovat tulleen Konnun kautta tai kontulaisten kautta. Jopa avomieheni. Kontu on muistoissa minulle (ja monille muille) sellainen elämänvaihe, johon haluaisi välillä palata kovasti takaisin.
L = Luonto. Rakastan luonnossa liikkumista, valokuvaamista, metsiä... Kurjin asia pääkaupunkiseudulle muuttamisessa on ollut se, että luonto ei ole enää niin lähellä minua kuin se maaseudulla oli. Kaipaan korpeen – jossain määrin.
M = Micke. Se kaikkein ihanin.
N = Namut. Syön karkkia ja herkkuja ihan liikaa, mutta rakastan niitä ja niiden tekemistä.
O = Omakotitalo. Sellaisen voisin haluta joskus. Itse suunnitellun, sisustetun ja täydellisen tarpeisiini. Mieluiten siskoni talon vierestä, kiitos. ;D Hahaha...
P = Partio. Pitkäaikainen harrastukseni, joka tosin nyt on tauolla, sillä tällä hetkellä en vedä vartiota tai käy vaeltajien kokouksissa. Koen kuitenkin, että partio tulee taas jossain otollisemmassa elämän vaiheessa olemaan yksi tärkeistä harrastuksistani. Kunhan sopeudun paremmin pääkaupunkiseudun hulinaan...
Q = Quu. Kuu. Olen aina ollut jossain määrin hullaantunut tähtitieteeseen ja kaukoputkiin, vaikka en ymmärräkään fysiikasta tai avaruuden lainalaisuuksista yhtään mitään.
R = Ruoka. Pitää mieleni parempana ja pinnani pidempänä. Mieltymyksestäni ruoanlaittoon kertonee jo Ruokakomeronkin olemassa olo.
S = Sisarukset. Isosisko ja pikkuveli. Näitä ei voi valita, mutta onneksi minä sain parhaat. :)
T = Tietokone. Sen edessä tulee vietettyä liikaa aikaa. Eipä sitä ilman tulisi kyllä toimeen kovin montaa päivää. Voisi joskus ehkä koittaa? :D
U = Uusiokäyttö. Kierrätys on hyvästä, kemikaalit pahasta ja kirpputorit ihania.
V = Vanhemmat. Onnekseni tulen näiden kanssa mielestäni ihan hyvin tomeen. En tiedä tuleeko minusta koskaan vanhempi. Se on niin kamalan vastuullista ja pelottavaa.
W = WoW. World of Warcraft. Tekee elämäni paljon vaikeammaksi ja aiheuttaa paljon mielipahaa. Inhoan sitä. >:(
X = X-ray. Olen kerran elämässäni ollut kapinallinen. Silloin juoksin äitiä karkuun pihalla (en tahtonut lopettaa leikkejä ulkosalla), hyppäsin ojaan ja mursin jalkani. Ja jouduin röntgeniin. Muistelkaamme tätä erityistä tapausta lämmöllä.
Y = Yoga. Olen harrastanut erilaisia joogamuotoja säännöllisesti ehkä noin viitisen vuotta. Jos viikottainen jooga-annos jää puuttumaan, sen kyllä huomaa. Parempaa liikuntamuotoa saa hakea. Itselleni varmin tapa rentoutua ja saada hyvä mieli.
Z = Zannen, 残念. Pettymys. Niiden kautta oppii ehkä parhaiten onnistumaan.
Å = År 2009. Tämä vuosi tulee olemaan yksi varmaan mieleenpainuvimmista vuosista vaihto-opiskelun ja kaiken muun sen mukanaan tuovan kivan myötä. Can't wait!
Ä = Äärimmäisyydet. Yritän välttää niitä.
Ö = Ötökät. Ehkä inhottavimmat asiat maailmassa. Näiden kanssa en tule toimeen, en sitten millään.
tiistai 6. tammikuuta 2009
22-vuotiaskin voi kokea The Sims 3 –kuumetta..
Eilen oli 22-vuotissyntymäpäiväni, mutta se ei estä minua surffailemasta EA:n sivuilla katsomassa trailereita ja lukemassa huhuja helmikuussa ilmestyvästä uudesta The Sims 3:sta.
Pelatessani silloin joskus 13-vuotiaana Ensimmäistä The Sims -peliä, harmittelin sitä, että naapuritaloihin ei voinut mennä sisälle, ja että ne olivat muutenkin sellaisia rasittavia blurreja laatikoita kaukana horisontissa. Eihän siinä ole mitään itua, että pitää odotella, että joku tyyppi sattuman kaupalla eksyy etupihallesi, jotta voit jutella jollekin. Lankapuhelimella soitteleminenkin oli niin hankalaa, vaikka kyllähän minä itsekin noihin aikoihin vielä soitin useimmiten lankapuhelimella kavereilleni. :P Jossain vaiheessa sain peliin Deitti-lisäosan, jossa pääsi taksilla käymään kaupungilla kaupoissa ja ravintolassa. Siis.. taksilla? Mikä juttu sekin nyt oli. Petyin. Miksei sinne voi kävellä?
Sims kakkosen julkaisun lähetessä odotin kuin kuuta nousevaa, että voisin lopultakin tehdä tutustumisretkiä myös naapurustoon. Mutta ehei, taas piti soitella taksi, odottaa pitkät latautumiset eri naapurustojen välillä, ja juuri kun olit ehtinyt tehdä pienen shoppailukierroksen kaupungilla, olet muka jo niin väsynyt ja suihkun tarpeessa, että on pakko soittaa taksi viemään sinut kotiin. Kaikesta huolimatta pelailin sitä lukioainaka ihan kiitettävästi pian julkaisun jälkeen. Muutamassa vuodessa siihen kyllästyi kuitenkin niin kovasti, että joskus jos intoutui pariksi illaksi pitkästä aikaa rakentelemaan taloja, se oli ihme.
Mutta lopultakin tuottajat ovat tajunneet lisätä peliin sen, mitä minä olen hamunnut siihen jo 8 vuotta sitten. Nimittäin avoimen naapuruston. Naapurusto, jossa sinun talosi muiden asukkaiden talojen, kauppojen, puistojen ja lenkkipolkujen kera ovat kaikki ulottuvillasi ihan siinä yhdessä ja samassa ruudussa, eikä latailuaikojen päässä. Kehaisevatpa tuottajat virallisella pelisaitilla videossaan, että kaikkialla naapurustossa tapahtuvilla sattumuksilla on vaikutuksia koko naapurustoon. Tämä on jossain määrin myös hermostuttavaa, jos ottaa huomioon aiempien Sims -pelien tekoälyn. Jos jätät äijäsi hetkeksikään toimimaan itsekseen, on takuu varmuudella kohta joku suututtanut toisen, sytyttänyt hellan palamaan ja luultavasti mennyt siivoamisen sijaan katselemaan telkkaria.
Muita uusia ominaisuuksia Sims 3:ssa ovat Simin persoonallisuuden muokkaussysteemi, sekä monipuolisemmat ulkonäön muokkaus mahdollisuudet. Värejä ja kuoseja sekä vaatteille, hiuksille, että jopa huonekaluille voi nyt määrittää ihan itse. Olen kuitenkin hieman pettynyt pelin grafiikoihin. Ovathan ne toki varmaan kehittyneemmät kuin edellisessä pelisarjan tuotoksessa, mutta silti muutosta parempaan olisi saanut mielestäni olla enemmän ja näyttävämmin. Kyllä nykyajan pelitekniikka pystyisi ainakin siihen, etteivät simit vuodesta toiseen näyttäisi niin geneerisiltä ja samanlaisilta, riippumatta siitä minälaiset hiukset, kulmakarvat, nenät tai silmät niille valitset? Jäin kaipaamaan myös varsinaiseen peliin istutettuja vuodenaikoja, mutta luultavasti nekin tungetaan johonkin raivostuttavan rahastus-lisäosaan, joita Sims peleille tuntuu riittävän. :P
No, odotetaan nyt, millainen lopullinen The Sims 3 sitten tulee olemaan. Harmi, että peli ei taida pyöriä läppärilläni. Huhtikuusta alkaen kun joudun tyytymään tuohon kannettavaan muutettuani Japaniin. Jää lyhyiksi uuden Simsin pelaamiset siis tältä keväältä, mutta toisaalta – ehkä ihan hyvä niin. Ja luultavasti kuukaudessa ehdin jo kyllästyä peliin, mikäli vanhoihin kokemuksiin on uskominen. ;P
Pelatessani silloin joskus 13-vuotiaana Ensimmäistä The Sims -peliä, harmittelin sitä, että naapuritaloihin ei voinut mennä sisälle, ja että ne olivat muutenkin sellaisia rasittavia blurreja laatikoita kaukana horisontissa. Eihän siinä ole mitään itua, että pitää odotella, että joku tyyppi sattuman kaupalla eksyy etupihallesi, jotta voit jutella jollekin. Lankapuhelimella soitteleminenkin oli niin hankalaa, vaikka kyllähän minä itsekin noihin aikoihin vielä soitin useimmiten lankapuhelimella kavereilleni. :P Jossain vaiheessa sain peliin Deitti-lisäosan, jossa pääsi taksilla käymään kaupungilla kaupoissa ja ravintolassa. Siis.. taksilla? Mikä juttu sekin nyt oli. Petyin. Miksei sinne voi kävellä?
Sims kakkosen julkaisun lähetessä odotin kuin kuuta nousevaa, että voisin lopultakin tehdä tutustumisretkiä myös naapurustoon. Mutta ehei, taas piti soitella taksi, odottaa pitkät latautumiset eri naapurustojen välillä, ja juuri kun olit ehtinyt tehdä pienen shoppailukierroksen kaupungilla, olet muka jo niin väsynyt ja suihkun tarpeessa, että on pakko soittaa taksi viemään sinut kotiin. Kaikesta huolimatta pelailin sitä lukioainaka ihan kiitettävästi pian julkaisun jälkeen. Muutamassa vuodessa siihen kyllästyi kuitenkin niin kovasti, että joskus jos intoutui pariksi illaksi pitkästä aikaa rakentelemaan taloja, se oli ihme.
Mutta lopultakin tuottajat ovat tajunneet lisätä peliin sen, mitä minä olen hamunnut siihen jo 8 vuotta sitten. Nimittäin avoimen naapuruston. Naapurusto, jossa sinun talosi muiden asukkaiden talojen, kauppojen, puistojen ja lenkkipolkujen kera ovat kaikki ulottuvillasi ihan siinä yhdessä ja samassa ruudussa, eikä latailuaikojen päässä. Kehaisevatpa tuottajat virallisella pelisaitilla videossaan, että kaikkialla naapurustossa tapahtuvilla sattumuksilla on vaikutuksia koko naapurustoon. Tämä on jossain määrin myös hermostuttavaa, jos ottaa huomioon aiempien Sims -pelien tekoälyn. Jos jätät äijäsi hetkeksikään toimimaan itsekseen, on takuu varmuudella kohta joku suututtanut toisen, sytyttänyt hellan palamaan ja luultavasti mennyt siivoamisen sijaan katselemaan telkkaria.
Muita uusia ominaisuuksia Sims 3:ssa ovat Simin persoonallisuuden muokkaussysteemi, sekä monipuolisemmat ulkonäön muokkaus mahdollisuudet. Värejä ja kuoseja sekä vaatteille, hiuksille, että jopa huonekaluille voi nyt määrittää ihan itse. Olen kuitenkin hieman pettynyt pelin grafiikoihin. Ovathan ne toki varmaan kehittyneemmät kuin edellisessä pelisarjan tuotoksessa, mutta silti muutosta parempaan olisi saanut mielestäni olla enemmän ja näyttävämmin. Kyllä nykyajan pelitekniikka pystyisi ainakin siihen, etteivät simit vuodesta toiseen näyttäisi niin geneerisiltä ja samanlaisilta, riippumatta siitä minälaiset hiukset, kulmakarvat, nenät tai silmät niille valitset? Jäin kaipaamaan myös varsinaiseen peliin istutettuja vuodenaikoja, mutta luultavasti nekin tungetaan johonkin raivostuttavan rahastus-lisäosaan, joita Sims peleille tuntuu riittävän. :P
No, odotetaan nyt, millainen lopullinen The Sims 3 sitten tulee olemaan. Harmi, että peli ei taida pyöriä läppärilläni. Huhtikuusta alkaen kun joudun tyytymään tuohon kannettavaan muutettuani Japaniin. Jää lyhyiksi uuden Simsin pelaamiset siis tältä keväältä, mutta toisaalta – ehkä ihan hyvä niin. Ja luultavasti kuukaudessa ehdin jo kyllästyä peliin, mikäli vanhoihin kokemuksiin on uskominen. ;P
sunnuntai 4. tammikuuta 2009
Nälkä kasvaa syödessä
Kun eilen aloitin, en oikein osannut enää lopettaa, ja tuli piirreltyä melkein puoli päivää, kunnes tämä tauti sitten illan mittaan alkoi saamaan minusta taas liiaksi otetta. Ennen kuumeen nousua sain aikaiseksi mm. tämän suhteellisen kesäisen kuvan. Minulla on näemmä tällä hetkellä joku päähänpinttymä mustahiuksisten naisten piirtämiseen. :P
Kiinnostuneille muuten sitten tiedoksi, että eihän niissä labrakokeissa mitään ollut. Tulehdusarvo oli 11, josta ei ilmeisesti tarvitse huolestua, kun vasta reilussa 50:ssä aletaan popsia jotain antibiootteja. Verenkuvassakaan ei vissiin ollut mitään ihmeellistä, vaikkakaan en ymmärtänyt hoitajan kertomista arvoista mitään muuta kuin hemoglobiinin, joka keikkui jossain 129:ssä.
Kiinnostuneille muuten sitten tiedoksi, että eihän niissä labrakokeissa mitään ollut. Tulehdusarvo oli 11, josta ei ilmeisesti tarvitse huolestua, kun vasta reilussa 50:ssä aletaan popsia jotain antibiootteja. Verenkuvassakaan ei vissiin ollut mitään ihmeellistä, vaikkakaan en ymmärtänyt hoitajan kertomista arvoista mitään muuta kuin hemoglobiinin, joka keikkui jossain 129:ssä.
lauantai 3. tammikuuta 2009
Doodlailua
Koko loman ajan on tehnyt kauheasti mieli piirtää, mutta jotenkin kaikki tärkeämmät työt ovat ottaneet ykköspaikan mielessäni. Kun sitten kunnon virus iski taas päälle, en ole loppujen lopuksi jaksanut tehdä yhtään mitään – tähän saakka tekemättä ovat jääneet siis niin ne tärkeämmät kouluhommat kuin myös omat piirtelyt. Tänään oli jo vähän parempi olo, mutta ei kutienkaan tarpeeksi hyvä ulkoiluun tai muuhun radikaaliin, kuten vaikkapa kaverin tupareihin lähtemiseen. Rasitti, joten oli vähän pakko hellittää otetta ja päättää, että nyt rentoudun sitten täällä kotona, kun täältä kerran ei voi oikein minnekään lähteä.
Ei mitään suurempaa päämäärää, kunhan vain halusin vähän luonnostella.
Ei mitään suurempaa päämäärää, kunhan vain halusin vähän luonnostella.
perjantai 2. tammikuuta 2009
Dramaattinen diagnoosi: flunssa?
Lääkäri ei löytänyt tulehdusta korvista eikä poskionteloista. Hengitys kulki normaalisti ja kurkkukin oli oma tavallisen punainen itsensä. Ts. lääkärikäyntini tuntui hieman taas rahan heittämiseltä hukkaan, sillä mitään konkreettista syytä ei sairasteluihini löytynyt. Todennäköisin selitys lienee siis vain toinen toisensa perään iskeneet ihan tuikitavalliset virusperäiset flunssat. Sairaslomatodistuksessani tosin lukee varsin dramaattisesti: "Määrittämätön äkillinen ylähengitystieinfektio..." Tuollaista lappua kun menisi työnantajalle vilauttelemaan, voisi hyvällä omalla tunnolla nukkua työvuoron ajan kotona. Harmi vaan, ettei ole töitä juuri nyt. ;P
Lääkäri oli silti oikein kiva ottaessaan minut ylimääräisenä potilaana tutkittavaksi sen päivän jonojen päätteeksi, vaikka oli aikataulustaankin tunnin myöhässä. Hän myös laittoi vielä lähetteen laboratoriotesteihin, mikäli olo ei kohene tai pahenee perjantaihin mennessä. Niinpä tuli siis käytyä tänään "luovuttamassa verta" pariin putkiloon. Jospa ne saisivat niistä jotain selville..
Jotenkin olen kuitenkin pessimistinen, ja oletan kuulevani parin tunnin kuluttua tuloksia soitellessani, että olen teoriassa ihan terve. Mikä siinä on, että lapsena kaikelle sairastelulle löytyi aina joku kunnon syy – oli korvatulehdusta, vesirokkoa, poskiontelontulehdusta, angiinaa ja ties mitä suu- ja sorkkatautia – mutta nyt aikuisena sitten saa typeränä ravata lääkärissä vain tullakseen todetuksi "flunssaiseksi"?
Lääkäri oli silti oikein kiva ottaessaan minut ylimääräisenä potilaana tutkittavaksi sen päivän jonojen päätteeksi, vaikka oli aikataulustaankin tunnin myöhässä. Hän myös laittoi vielä lähetteen laboratoriotesteihin, mikäli olo ei kohene tai pahenee perjantaihin mennessä. Niinpä tuli siis käytyä tänään "luovuttamassa verta" pariin putkiloon. Jospa ne saisivat niistä jotain selville..
Jotenkin olen kuitenkin pessimistinen, ja oletan kuulevani parin tunnin kuluttua tuloksia soitellessani, että olen teoriassa ihan terve. Mikä siinä on, että lapsena kaikelle sairastelulle löytyi aina joku kunnon syy – oli korvatulehdusta, vesirokkoa, poskiontelontulehdusta, angiinaa ja ties mitä suu- ja sorkkatautia – mutta nyt aikuisena sitten saa typeränä ravata lääkärissä vain tullakseen todetuksi "flunssaiseksi"?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
