Lehtiprojekti loppusuoralla

Koululaiseen tekemämme lehtiprojekti alkaa olla ihan viimeistä silausta vaille valmis omalta osaltani. Perjantaina luokallamme on viimeinen palaveri toimituksen kanssa, jossa katsotaan läpi kaikkien valmiit työt, saadaan viimeinen palaute ja mahdollisesti myös vastauksia joihinkin käytännön kysymyksiin töiden suhteen.

Maanantain vietin koulun studiossa valokuvaten kesän lehteen tekemiäni askarteluja. Ohjeistukseen tarkoitetuista kuvista tuli mielestäni sopivan havainnollisia ja selkeitä, ja itse tuotekuvat ovat ihan hauskan näköisiä. Oli hauskaa pitkästä aikaa touhuta studiossa. Tuli mieleen syksyn konvehtikuvailut. Esinekuvaus on ihan hauskaa, mutta toisaalta luulen, että nauttisin vielä enemmän ihmisten kanssa työskentelyssä, mitä tulee valokuvien ottamiseen. Toivottavasti pääsen kokeilemaan sitäkin puolta vielä tässä opintojen edetessä. Keväällä luokallani on erillinen nimenomaan studiokuvaukseen painottuva valokuvauskurssi, mutta koska itse viuhdon silloin pitkin Tokion katuja, en voi tuolle kurssille ottaa osaa. Toivon, että Joshibin opinto-ohjelmasta löytyy sille mahdollisimman hyvä vastine. Olisi itse asiassa tavattoman mielenkiintoista ja inspiroivaa käydä valokuvauskurssi Japanissa. Olisipahan ainakin jotain erilaista, mitä kuvata, kuin nuo naapuripellot, joita olen kiertänyt kameran kanssa jo ties kuinka moneen otteeseen. :D

Tänään sain maalattua lopulta valmiiksi myös lehteen tulevan sarjakuvan. Maalailu on ollut aika rentoa puuhaa, sillä olen tehnyt sitä television katselun ja kuuntelun lomassa pikkuhiljaa viimeiset viikot. Kun ei ole tarvinnut ottaa liian isoa sessiota kerralla, se on tuntunut ihan kivalta. Tänään ajattelin käyttää loppuillan vielä jotenkin järkevästi koulutöihin tai japanin tuliaisten valmisteluun, sillä tulevina viikkoina ei kuitenkaan ole oikein yhtään ylimääräistä aikaa.

Viikonlopun suunnitelmissa on luultavasti junailla Micken kanssa Hankoon Micken äidin luokse. En ole käynyt siellä varmaan puoleen vuoteen, vai olisikohan edellinen käynti saattanut olla niinkin kauan sitten, kuin viime kesän alkupuolella! Hanko on sellainen paikka, jossa yleensä viihdyn hyvin ja saan rentouduttua, joten yritän pitää aivoni aisoissa ja vaihteen suhteellisen vapaalla. Se ei toki estä minua kirjoittamassa junassa myyntipuhetta maanantain markkinoinninkurssille, tai mietiskelemästä pakkaussuunnittelukurssin tulevan ensi viikon perjantaina palautettavaa lopputyötä. Pitäisi myös jollakin ilveellä keksiä markkinointisuunnitelma kuvitteelliselle yritykselleni. Ensin pitäisi tosin keksiä, millainen se kuvitteellinen yritys olisi. Mukava viikonloppu edessä siis. Oikein rentoutumisen huipentuma.

Välillä tuntuu, että stressi ja työt eivät lopu koskaan. Kun yksi kurssi koulussa päättyy, toinen alkaa, ja kun joku työprojekti valmistuu, jotenkin onnistun hankkiutumaan mukaan uuteen. Älkää toki käsittäkö väärin. Työtilaisuudet, etenkin omalla alalla, ovat upea juttu, sillä tällaisessa elämäntilanteessa jokainen työtarjous on kovin mieluinen - ne auttavat eteenpäin paitsi taloudellisesti, myös antavat kokemusta ja näkemystä tulevaisuutta varten. Välillä olisi kuitenkin kivaa viettää ihan oikeasti vähän lomaa, mutta siihen opiskelijalla ei ole melkein ikinä mahdollisuutta. Kesäloma on pelkkä sana, joka tarkoittaa todellisuudessa pakollista kolmen kuukauden työskentelykautta jossain hanttihommissa, jotta seuraavana vuonna olisi varaa taas ostaa jotain muutakin kuin niitä makarooneja. Talvilomalla järjestetään vaihtoehtoisia opintoja, joita on pakko käydä, jos mielii saada kasaan tarvittavat valinnaiset opintopisteet. Joululomalla osa joutuu valmistautumaan tenttikauteen ja toiset taas joutuvat silloinkin töihin - jopa aattona! Tästä syystä olenkin niin onnellinen, että tuleva kesä kuluu vaihto-opiskelun merkeissä. Ei tarvitse etsiä (tietääkseni) kesätöitä, ja voisi kerrankin olla mahdollisuus ottaa pikkuriikkisen lunkimmin, kuin tavallisesti. En vain ole ihan varma, osaanko ihan oikeasti enää ottaa rennosti ja päästää kokonaan irti stressistä.. Miten se tehdään? X)