Websivuprojektin loppunäytös

Viimeiset kaksi viikkoa ovat ollet varmasti raskaimmat koko elämäni aikana. Edes ylioppilaskirjoitukset eivät tunnu miltään tämän kauhean kiireen, paineen, stressin ja tunnemyllerryksen rinnalla.

Yllättävästä avoliittoni purkautumisesta huolimatta olen jotenkin ihmeen kaupalla onnistunut pitämään pääni kasassa, ja tekemään melkein täyttä työpäivää nämä kaksi takana olevaa viikkoa. Ja täysi työpäivä on etenkin tällä viikolla tarkoittanut tunteja suurinpiirtein aamuseitsemästä iltakymmeneen. Nettisivu-urakka osoittautui loppujen lopuksi haastavimmaksi toimeksiannokseni koskaan, sillä se vaati minulta lyhyessä ajassa paitsi suurta työurakkaa, myös uuden opiskelua. Yllätyksellisten sattumien kautta kun päädyin koodaamaan sivuja hieman alkeelliseen päivitysjärjestelmäohjelmaan, jota asiakkaani halusi käyttää. Itse järjestelmän loppukäytössä ei sinänsä ole mitään valittamista - se on asiakasta ajatellen erittäin helppokäyttöinen, mutta suunnittelupuolella se teetti ihan tavattomasti töitä. Projekti on ollut tavattoman opettavainen - olen oppinut paljon tulevasta ammatistani, mutta myös omasta paineensietokyvystäni, rajoistani, heikkouksistani ja voimavaroistani. Ei siis ihan turha keikka. ;)

Tällaisten vaikeiden hetkien keskellä kuitenkin herää viimeistään huomaamaan, miten paljon elämässä on tärkeitä ihmisiä. Monet ystävät ja perhenjäsenet ovat tsempanneet ja auttaneet jaksamaan. Toiset ovat helpottaneet elämääni koodipuolella, jotkut järjestäneet unohtumattomia läksiäisjuhlia, toiset vain piristäneet olemassaolollaan ja välittämisellään.

Kiitos teille. :]