GMO:ta vastaan... Miksi?

Olen kirjoitellut ja varmasti puhunutkin paljon geenimuuntelua vastaan, ja huomannut siinä sivussa mielenkiintoisen seikan. Monet ihmiset tuntuvat kuvittelevan, että kaikki geenimuuntelua vastustavat ihmiset ovat sitä mieltä, että geenejä ei pitäisi mennä sorkkimaan, tai että kasvien geeneihin kajoaminen on luonnotonta tai jotenkin väärin. Omalla kohdallani tämä ei ole pääsyy siihen, miksi en halua geenimuunneltua ruokaa syödä, saati nähdä gmo-viljaa Suomen pelloilla, vaikka myönnettävä on, että emme voi tietää, mitä geenimuuntelu prosessina itsessään saa tulevaisuudessa aikaan.

Olen aina ollut sitä mieltä, että geenimuuntelu voi olla mahdollisuus. Nuorempana jopa kaavailin biologin uraa geenitekniikan parissa. (Uskokaa tai älkää. Ehkä jos graafikkohaaveeni tyssäävät, haen Viikin laboratorioihin..) Geenimuuntelulla voi olla potentiaalia auttaa joskus vaikkapa nälänhätää, tai esimerkiksi pidentää satokausia pohjoisilla leveyspiireillä. Edellämainituissa tavotteissahan ei olisi tietenkään mitään huonoa, mutta valitettavasti markkinoilla olevat gmo-lajikkeet tai uusien gmo-lajikkeiden kehittämiseksi tehtävä tutkimustyö eivät aja näitä päämääriä, ja siinä piileekin varsinainen ongelma.

Markkinoilla olevat gmo-lajikkeet omistavat yksityiset yhtiöt, joiden intressit eivät ole suinkaan maailmanparannuksessa, vaan omassa navassa - ovathan ne voittoatavoittelevia globaaleja jättifirmoja. Kyseisten yritysten, kuten vaikkapa maailman johtavan gmo-lajikkeiden tuottajan, Monsanton, geenimuunnellut maissit, vehnänsiemenet tai soija eivät toki ole kylmänkestäviä, tavallista terveellisempiä tai tuottavampia. Ei, ne nimittäin vain kestävät paremmin myrkyllistä rikkaruohojentorjunta-ainetta, Roundup:ia. Ei varmaan liene vaikeaa arvata miksi Monsanto kehittää torjunta-aineita kestäviä kasvilajikkeita, jos se on myynyt kehittämäänsä Roundupia jo yli 30 vuotta. Loppua tälle "menestystarinalle" ei tunnu olevan näköpiirissä, sillä jos Wikipediaa on uskominen, esimerkiksi jo 87% USA:n soijapapufarmeista kasvaa tätä ihastuttavaa kemikaalipeltoa.

Joku voisi ajatella, että onpa mahtavaa. Viljelijöiden ei tarvitse huolehtia enää rikkakasveista. Valitettavasti rikkakasvien häviäminen pelloilta ei ole kuitenkaan Roundupin tai muiden vastaavien torjunta-aineiden ainut vaikutus. Varmaan kaikki meistä tietävät, että torjunta-aineista jää jäämiä kasveihin, ja sitä kautta ne kulkeutuvat niin eläinten kuin ihmistenkin elimistöön. Osaksi siitä syystähän me kuorimme ja jynssäämme hedelmätkin (vaikka pelkkä pintakiilto ei yksinäänvalitettavasti autakaan). Torjunta-aineet voivat aiheuttaa mm. mutaatioita sikiöille, hedelmättömyyttä, syöpää ja hormonaalisia häiriöitä. Erityisen vahvasti ne vaikuttavat lapsiin. Kemiallisia torjunta-aineita käytetään maataloudessa toki nykyään hyvin yleisesti (Luomua lukuunottamatta), mutta gmo-lajikkeisiin ruiskutetaan niiden myrkynkestävyyden takia huomattavan paljon suurempia torjunta-ainemääriä, joten niihin jää myös huomattavasti suurempia jäämiä kyseisiä aineita. Tämä onkin pääsyy, miksi itse en halua syödä gmo-ruokaa. En halua altistaa itseäni tahallisesti turhaan karsinogeeneille tai hormoonihäiritsijöille, sillä ihmiset saavat niitä ilman gmo-ruokaakin jo varmasti ihan liikaa. Luonnollisesti torjunta-aineet ovat myös vakava ympäristöhaitta, ne kuormittavat vesistöjä, ja vaikuttavat sitä kautta myös kalakantoihin.

Se, että Suomessa yritetään tehdä lakimuutoksella mahdolliseksi gmo-viljely, on mielestäni hullua. Vaarana on, että uudet lajikkeet syrjäyttävät luonnolliset kasvikannat. Kaikenlisäksi ei ole olemassa gmo-lajikkeita, jotka olisi suunniteltu nimenomaan Suomalaisiin olosuhteisiin, joten pelkällä rikkaruohomyrkytyksen lisäämisen uhallako suomalainen esimerkiksi Etelä-Eurooppaan verrattuna suhteellisen puhdas ruokatuotanto ja kasvikanta pitäisi vaarantaa? Kuten YLE-Ykkösen radiohaastattelussakin syksymmällä kerrottiin, myös hyviin uriin päässyt Luomuviljely saattaisi hävitä kokonaan gmo-lajikkeiden levitessä pikkuhiljaa yhä laajemmalle maaperäämme.

Halusin nostaa aiheen taas esiin, luettuani ystäväni linkittämän Tiede-lehden artikkelin, joka osuu mielestäni naulan kantaan. Jos ja KUN siis haluatte lukea aiheesta hieman tieteellisemmältä ja kaiketi luotettavammalta taholta, voitte lukaista läpi kyseisen artikkelin Tiede-lehden blogista, ja sen jälkeen syventyä vajoamaan epätoivoon vaikka Monsanto-dokkarin avulla. Tieto on tuskaa. -__-

Kivaa viikonloppua, ja peskää ne tomaatit kunnolla! ;)

Bella ja Edward

Viime viikonloppuna huomasin, kuinka kello kääntyy kohti aamuviittä, joten oli pakko lopettaa lukeminen. Alkuviikosta oli pakko hieman hellittää kirjasta, vaikka en olisi halunnutkaan. Sain Twilight-sarjan ensimmäisen osan joka tapauksessa loppuun eilen, vaikka minulla olisikin viime viikolla ollut ihan liikaa kaikkea muutakin tekemistä. Niinpä.. inspiroiduin taas piirtelemään hetkeksi:



Olen lukenut aamupalan ääressä, illalla odottaessani, että Micke pesee hampaita ennen nukkumaan menoa, ja jokaisessa välissä, missä vain suinkin on koulutöiltä ollut aikaa (ja joskus, vaikkei olisi ollutkaan). Jossain vaiheessa huomasin Micken lukevan kirjan jännittävimpiä kohtia olkani yli. "Miten hidas sää oikein oot?", herra valitti, kun en kääntänyt sivua samassa tahdissa, kuin hän olisi halunnut. X)

Jotkut kirjat vain ovat sellaisia, että niitä ei voi päästää käsistään. Ja vaikka päästäisikin, niiden tapahtumat pyörivät päässä vielä pitkään. (Hmm.. tämä kuulosti ihan takakansitekstiltä.. XD )

Jotkut ovat sanoneet Twilight-kirjaa teinihömpäksi, mutta en voi sanoa olevani samaa mieltä. Toki tapahtumat sijoittuvat osin lukiomaailmaan, ja pääosassa on ensirakkaus, jotka luonnollisesti kuuluvat teini-ikään, mutta tapa, jolla kirjailija Stephenie Meyer kuvaa ensirakastumista, ei ole pelkkä pintaraapaisu. Itselleni ainakin tulivat mieleen hänen kuvauksiensa kautta ne hetket, kun tapasin Micken, ja vaikka se kaikki kuuluukin "kauheaan teini-ikään", on sitä mukavaa muistella. Päähenkilöihin oli äärettömän helppoa samaistua, ja olenkin sitä mieltä, että jos heidän suhteensa rakentuminen jätettäisiin parin sivun varaan, katoaisi kirjasta koko taika.

Ja eihän kirja toki loppujen lopuksi ole pelkkää tunnevyöryä.. Lukekaa itse tai jättäkää lukematta. Eiväthän rakkausromaanit toki kaikille sovi. Mutta pelkän kirjasta tehdyn elokuvan varaan tätä kokemusta ei ainakaan kuulemma kannata jättää. :P

Väsynyt viikko

En minä edelleenkään mitään sketchipäiväkirjaa pidä, kunhan vain luonnostelen huvikseni koneella kymmenen minuutin räpellyksiä. X)

Ollappa lyhyt

En minä mitään sketchipäiväkirjaa pidä, mutta joskus, kuten tänään, on silti hauska kuvitella tekevänsä niin. Tässä siis kolmen ruudun "sarjakuva", joka sopii kyllä mihin tahansa päivääni. :P

Vaativammat tarkastelijat klikkaavat pikkuruisen kuvan hieman isommaksi. Kyllä tämän blogin ulkoasulle on pikimmiten tehtävä jotain, kun ei tähän edes mahdu kunnon kokoisia kuvia laittamaan. X) Kun vain ehtisi/viitsisi /jaksaisi..

Syntymäpäivähulinaa

Varsinaisesta merkkipäivästäni on melkein pari viikkoa, mutta viime perjantai kului silti synttärihumun merkeissä. Tarkoituksenani oli alunperin järjestää kahdet eri juhlat luokkatovereilleni, sekä ihan vain muutamille pääkaupunkiseudulla asuville ystävilleni, mutta loppujen lopuksi päädyin yhteen juhlapäivään, ja yritin änkeä vajaan 20-henkisen ihmismassan kaksioomme syömään kakkua. Onnistuin, ihme kyllä.

Mango-persikkatäytekakun lisäksi kertakäyttöastiat (oli pakko säästää Micke tiskiltä, kun herra oli tiskannut jo kahden päivän ajan leivontakulhojani) täyttyivät raikkaasta bulgursalaatista, pesto-salami-hyrristä, juustosarvista, dipattavista vihanneksista, kekseistä ja karkeista. Tarkoituksenani oli tehdä myös muffinsseja, mutta valitettavasti sairastelu vei minulta yhden leivontapäivän, enkä kertakaikkiaan ehtinyt enää tekemään muffinssitaikinaa perjantaina.

Pelilistalta löytyi tuona iltana Singstaria, Guitarheroa (miksi meillä on nämä kaikki mahdolliset musiikkipelit, mietin välillä...) ja Aliasta. Ehdin itsekin laulaa pari biisiä ja sijoittua Annan kanssa jaetulle ykkössijalle, mutta pääasiassa keskityin siirtyilemään porukoista toiseen, yrittäen ehtiä jutella vähän kaikkien kanssa.

Sain oikein ihanan, ja varsin käytännöllisen lahjasaaliin. Ulkoinen, 160 gigan kovalevy täytti jo kaikki toiveeni, joita olin ääneen esittänyt, mutta sen lisäksi minua lahjottiin Japanin jeneillä, ihastuttavlla sormikas-lapasyhdistelmällä, jota kuulemma myös kynsikkäiksi kutsutaan, huulirasvalla, suloisella kolikkopussukalla, suklaalla, mässyllä ja musiikilla. Lisäksi ystäväni Eija oli muistanut minua suloisella Hello Kitty -setillä kaikkine herkkuineen jo aikaisemmin.

Herkullisin lahja oli ehdottomasti upea Fazerin juustokakku. Mikään kakku maailmassa ei ole yhtä ihanaa kuin raikas, hieman sitruunainen juustokakku! Ne ovat heikkouteni, ja tätä kyseistä yksilöä söin ihan oikeasti silmät kiinni unelmoiden, niinkuin jossain Magnumin jäätelömainoksessa. X) Vesi nousee kielelle ihan vain tuota kuvaa katsellessa..

Tulipa ihan lapsuuden synttärit mieleen - en muista milloin olisin saanut näin monilta ihmisiltä lahjoja syntymäpäivänäni, saati milloin minulla olisi ollut näin paljon kavereita kylässä! Kiitokset kaikille kävijöille. Oli hauskaa. :)

Lisäilen kaikkien synttäriruokien reseptit piakkoin Ruokakomeroon.

Niin kuin ei olisi muuta tekemistä..

Tänään otin vielä vapauden olla yhden päivän kotona parantelemassa itseäni, vaikka koulu jo alkoikin. Yöllä oli sen verran kurja olo, että aamulla ei huvittanut nousta sängystä. Nukuin kahdentoista tunnin yöunuet. Ehkä se auttaa. Nyt olen ainakin melko normaali oma itseni, joten huomenna luultavasti voisin kuvitella jo lähteväni ulos talosta kauemmaksikin kuin postilaatikolle tai roskia viemään.

Ajattelin, että koska olo on suhteellisen normaali, voin yrittää tehdä jotain sellaista, josta on hyötyä. Niinpä olen hiljakseen pyyhkinyt hieman pölyjä – se ei rasita lähes ollenkaan, mutta saa aikaan tunteen, että olen tehnyt jotain todella oleellista ja tärkeää. XP

Taittotyö alkaa näyttää aika valmiilta, vaikka en suostukaan sitä itse oikein uskomaan. Tosiasia kuitenkin on, että periaatteessa tuosta 12-sivuisesta taitosta puuttuu tällä hetkellä vain kuvatekstit. Toki niiden asettelun jälkeen luvassa on vielä kaikenlaista säätöä.

Jotta päivä ei olisi liian velvollisuuksientäyteinen, täytyy itseään viihdyttää vaikkapa Neetan antamalla haasteella:


Elämäni aakkoset

A = Absolutismi. Kai se on melko oleellinen osa minua, vaikka en en haluakaan tehdä siitä sen kummempaa numeroa, enkä ole koskaan päättänyt, että nytpä ryhdyn tämmöiseksi. :P

B = Bruxelles. Au pair -kesä Brysselissä oli unohtumaton, ihana kokemus.

C = Carcassonne. Rakastan lautapeljä. Tämän nettiversiota pelaillessa on mennyt koko joululoma.

D = Draama. Pidän draamasta elokuvissa, kirjoissa ja sarjakuvissa, mutta en niinkään oikeassa elämässä.

E = Eija. Lapsuuden ystäväni, joka on elämäni tärkeimpiä ihmisiä. Parinkymmenen vuoden aikana on ehtinyt kokea, nähdä ja tehdä kaikenlaista. Harmi, ettei tällaisia ihmisiä ole kuin yksi. :)

F = Frendit. Ystävät. Kaverit. Ne kaikki on tärkeitä.

G = Graafinen suunnittelu. Ala, joka tuntuu juuri oikealta valinnalta.

H = Himanka. Olen syntynyt ja viettänyt elämäni ensimmäiset 19 vuotta Himangalla, käpykylässä meren rannalla Pohjanmaalla. Kaipaan yhä useita asioita elämästäni tuossa pikkukylässä.

I = Itku. Olen vähän turhankin herkkä itkemään. Jos joku muu itkee, mitä suurimmalla todennäköisellä myös minä itken, vaikkei asia edes koskettaisi minua. X) Elokuvissa, lentokentällä, haikeissa tilanteissa, hyvästellessä, kotona... missä vaan. :P

J = Japani. Harrastus, tuleva asuinpaikkani, ihanien muistojen ja tulevaisuuden haaveiden kohde.

K = Kontu. Vaikka kyseinen Tolkien-nettiyhteisö ei enää nykyään olekaan niin suuri osa elämääni, se oli sitä mitä suurimmissa määrin yläaste- ja lukioaikoinani. Oikeastaan lähes kaikki nykyiset ystäväni, joita en ole tavannut kouluympyröissä, ovat tulleen Konnun kautta tai kontulaisten kautta. Jopa avomieheni. Kontu on muistoissa minulle (ja monille muille) sellainen elämänvaihe, johon haluaisi välillä palata kovasti takaisin.

L = Luonto. Rakastan luonnossa liikkumista, valokuvaamista, metsiä... Kurjin asia pääkaupunkiseudulle muuttamisessa on ollut se, että luonto ei ole enää niin lähellä minua kuin se maaseudulla oli. Kaipaan korpeen – jossain määrin.

M = Micke. Se kaikkein ihanin.

N = Namut. Syön karkkia ja herkkuja ihan liikaa, mutta rakastan niitä ja niiden tekemistä.

O = Omakotitalo. Sellaisen voisin haluta joskus. Itse suunnitellun, sisustetun ja täydellisen tarpeisiini. Mieluiten siskoni talon vierestä, kiitos. ;D Hahaha...

P = Partio. Pitkäaikainen harrastukseni, joka tosin nyt on tauolla, sillä tällä hetkellä en vedä vartiota tai käy vaeltajien kokouksissa. Koen kuitenkin, että partio tulee taas jossain otollisemmassa elämän vaiheessa olemaan yksi tärkeistä harrastuksistani. Kunhan sopeudun paremmin pääkaupunkiseudun hulinaan...

Q = Quu. Kuu. Olen aina ollut jossain määrin hullaantunut tähtitieteeseen ja kaukoputkiin, vaikka en ymmärräkään fysiikasta tai avaruuden lainalaisuuksista yhtään mitään.

R = Ruoka. Pitää mieleni parempana ja pinnani pidempänä. Mieltymyksestäni ruoanlaittoon kertonee jo Ruokakomeronkin olemassa olo.

S = Sisarukset. Isosisko ja pikkuveli. Näitä ei voi valita, mutta onneksi minä sain parhaat. :)

T = Tietokone. Sen edessä tulee vietettyä liikaa aikaa. Eipä sitä ilman tulisi kyllä toimeen kovin montaa päivää. Voisi joskus ehkä koittaa? :D

U = Uusiokäyttö. Kierrätys on hyvästä, kemikaalit pahasta ja kirpputorit ihania.

V = Vanhemmat. Onnekseni tulen näiden kanssa mielestäni ihan hyvin tomeen. En tiedä tuleeko minusta koskaan vanhempi. Se on niin kamalan vastuullista ja pelottavaa.

W = WoW. World of Warcraft. Tekee elämäni paljon vaikeammaksi ja aiheuttaa paljon mielipahaa. Inhoan sitä. >:(

X = X-ray. Olen kerran elämässäni ollut kapinallinen. Silloin juoksin äitiä karkuun pihalla (en tahtonut lopettaa leikkejä ulkosalla), hyppäsin ojaan ja mursin jalkani. Ja jouduin röntgeniin. Muistelkaamme tätä erityistä tapausta lämmöllä.

Y = Yoga. Olen harrastanut erilaisia joogamuotoja säännöllisesti ehkä noin viitisen vuotta. Jos viikottainen jooga-annos jää puuttumaan, sen kyllä huomaa. Parempaa liikuntamuotoa saa hakea. Itselleni varmin tapa rentoutua ja saada hyvä mieli.

Z = Zannen, 残念. Pettymys. Niiden kautta oppii ehkä parhaiten onnistumaan.

Å = År 2009. Tämä vuosi tulee olemaan yksi varmaan mieleenpainuvimmista vuosista vaihto-opiskelun ja kaiken muun sen mukanaan tuovan kivan myötä. Can't wait!

Ä = Äärimmäisyydet. Yritän välttää niitä.

Ö = Ötökät. Ehkä inhottavimmat asiat maailmassa. Näiden kanssa en tule toimeen, en sitten millään.

22-vuotiaskin voi kokea The Sims 3 –kuumetta..

Eilen oli 22-vuotissyntymäpäiväni, mutta se ei estä minua surffailemasta EA:n sivuilla katsomassa trailereita ja lukemassa huhuja helmikuussa ilmestyvästä uudesta The Sims 3:sta.

Pelatessani silloin joskus 13-vuotiaana Ensimmäistä The Sims -peliä, harmittelin sitä, että naapuritaloihin ei voinut mennä sisälle, ja että ne olivat muutenkin sellaisia rasittavia blurreja laatikoita kaukana horisontissa. Eihän siinä ole mitään itua, että pitää odotella, että joku tyyppi sattuman kaupalla eksyy etupihallesi, jotta voit jutella jollekin. Lankapuhelimella soitteleminenkin oli niin hankalaa, vaikka kyllähän minä itsekin noihin aikoihin vielä soitin useimmiten lankapuhelimella kavereilleni. :P Jossain vaiheessa sain peliin Deitti-lisäosan, jossa pääsi taksilla käymään kaupungilla kaupoissa ja ravintolassa. Siis.. taksilla? Mikä juttu sekin nyt oli. Petyin. Miksei sinne voi kävellä?

Sims kakkosen julkaisun lähetessä odotin kuin kuuta nousevaa, että voisin lopultakin tehdä tutustumisretkiä myös naapurustoon. Mutta ehei, taas piti soitella taksi, odottaa pitkät latautumiset eri naapurustojen välillä, ja juuri kun olit ehtinyt tehdä pienen shoppailukierroksen kaupungilla, olet muka jo niin väsynyt ja suihkun tarpeessa, että on pakko soittaa taksi viemään sinut kotiin. Kaikesta huolimatta pelailin sitä lukioainaka ihan kiitettävästi pian julkaisun jälkeen. Muutamassa vuodessa siihen kyllästyi kuitenkin niin kovasti, että joskus jos intoutui pariksi illaksi pitkästä aikaa rakentelemaan taloja, se oli ihme.

Mutta lopultakin tuottajat ovat tajunneet lisätä peliin sen, mitä minä olen hamunnut siihen jo 8 vuotta sitten. Nimittäin avoimen naapuruston. Naapurusto, jossa sinun talosi muiden asukkaiden talojen, kauppojen, puistojen ja lenkkipolkujen kera ovat kaikki ulottuvillasi ihan siinä yhdessä ja samassa ruudussa, eikä latailuaikojen päässä. Kehaisevatpa tuottajat virallisella pelisaitilla videossaan, että kaikkialla naapurustossa tapahtuvilla sattumuksilla on vaikutuksia koko naapurustoon. Tämä on jossain määrin myös hermostuttavaa, jos ottaa huomioon aiempien Sims -pelien tekoälyn. Jos jätät äijäsi hetkeksikään toimimaan itsekseen, on takuu varmuudella kohta joku suututtanut toisen, sytyttänyt hellan palamaan ja luultavasti mennyt siivoamisen sijaan katselemaan telkkaria.

Muita uusia ominaisuuksia Sims 3:ssa ovat Simin persoonallisuuden muokkaussysteemi, sekä monipuolisemmat ulkonäön muokkaus mahdollisuudet. Värejä ja kuoseja sekä vaatteille, hiuksille, että jopa huonekaluille voi nyt määrittää ihan itse. Olen kuitenkin hieman pettynyt pelin grafiikoihin. Ovathan ne toki varmaan kehittyneemmät kuin edellisessä pelisarjan tuotoksessa, mutta silti muutosta parempaan olisi saanut mielestäni olla enemmän ja näyttävämmin. Kyllä nykyajan pelitekniikka pystyisi ainakin siihen, etteivät simit vuodesta toiseen näyttäisi niin geneerisiltä ja samanlaisilta, riippumatta siitä minälaiset hiukset, kulmakarvat, nenät tai silmät niille valitset? Jäin kaipaamaan myös varsinaiseen peliin istutettuja vuodenaikoja, mutta luultavasti nekin tungetaan johonkin raivostuttavan rahastus-lisäosaan, joita Sims peleille tuntuu riittävän. :P

No, odotetaan nyt, millainen lopullinen The Sims 3 sitten tulee olemaan. Harmi, että peli ei taida pyöriä läppärilläni. Huhtikuusta alkaen kun joudun tyytymään tuohon kannettavaan muutettuani Japaniin. Jää lyhyiksi uuden Simsin pelaamiset siis tältä keväältä, mutta toisaalta – ehkä ihan hyvä niin. Ja luultavasti kuukaudessa ehdin jo kyllästyä peliin, mikäli vanhoihin kokemuksiin on uskominen. ;P

Nälkä kasvaa syödessä

Kun eilen aloitin, en oikein osannut enää lopettaa, ja tuli piirreltyä melkein puoli päivää, kunnes tämä tauti sitten illan mittaan alkoi saamaan minusta taas liiaksi otetta. Ennen kuumeen nousua sain aikaiseksi mm. tämän suhteellisen kesäisen kuvan. Minulla on näemmä tällä hetkellä joku päähänpinttymä mustahiuksisten naisten piirtämiseen. :P


Kiinnostuneille muuten sitten tiedoksi, että eihän niissä labrakokeissa mitään ollut. Tulehdusarvo oli 11, josta ei ilmeisesti tarvitse huolestua, kun vasta reilussa 50:ssä aletaan popsia jotain antibiootteja. Verenkuvassakaan ei vissiin ollut mitään ihmeellistä, vaikkakaan en ymmärtänyt hoitajan kertomista arvoista mitään muuta kuin hemoglobiinin, joka keikkui jossain 129:ssä.

Doodlailua

Koko loman ajan on tehnyt kauheasti mieli piirtää, mutta jotenkin kaikki tärkeämmät työt ovat ottaneet ykköspaikan mielessäni. Kun sitten kunnon virus iski taas päälle, en ole loppujen lopuksi jaksanut tehdä yhtään mitään – tähän saakka tekemättä ovat jääneet siis niin ne tärkeämmät kouluhommat kuin myös omat piirtelyt. Tänään oli jo vähän parempi olo, mutta ei kutienkaan tarpeeksi hyvä ulkoiluun tai muuhun radikaaliin, kuten vaikkapa kaverin tupareihin lähtemiseen. Rasitti, joten oli vähän pakko hellittää otetta ja päättää, että nyt rentoudun sitten täällä kotona, kun täältä kerran ei voi oikein minnekään lähteä.

Ei mitään suurempaa päämäärää, kunhan vain halusin vähän luonnostella.

Dramaattinen diagnoosi: flunssa?

Lääkäri ei löytänyt tulehdusta korvista eikä poskionteloista. Hengitys kulki normaalisti ja kurkkukin oli oma tavallisen punainen itsensä. Ts. lääkärikäyntini tuntui hieman taas rahan heittämiseltä hukkaan, sillä mitään konkreettista syytä ei sairasteluihini löytynyt. Todennäköisin selitys lienee siis vain toinen toisensa perään iskeneet ihan tuikitavalliset virusperäiset flunssat. Sairaslomatodistuksessani tosin lukee varsin dramaattisesti: "Määrittämätön äkillinen ylähengitystieinfektio..." Tuollaista lappua kun menisi työnantajalle vilauttelemaan, voisi hyvällä omalla tunnolla nukkua työvuoron ajan kotona. Harmi vaan, ettei ole töitä juuri nyt. ;P

Lääkäri oli silti oikein kiva ottaessaan minut ylimääräisenä potilaana tutkittavaksi sen päivän jonojen päätteeksi, vaikka oli aikataulustaankin tunnin myöhässä. Hän myös laittoi vielä lähetteen laboratoriotesteihin, mikäli olo ei kohene tai pahenee perjantaihin mennessä. Niinpä tuli siis käytyä tänään "luovuttamassa verta" pariin putkiloon. Jospa ne saisivat niistä jotain selville..

Jotenkin olen kuitenkin pessimistinen, ja oletan kuulevani parin tunnin kuluttua tuloksia soitellessani, että olen teoriassa ihan terve. Mikä siinä on, että lapsena kaikelle sairastelulle löytyi aina joku kunnon syy – oli korvatulehdusta, vesirokkoa, poskiontelontulehdusta, angiinaa ja ties mitä suu- ja sorkkatautia – mutta nyt aikuisena sitten saa typeränä ravata lääkärissä vain tullakseen todetuksi "flunssaiseksi"?