Tehokas, etova junamatka

Vietin viikonlopun Jyväskylässä ystävien luona, mutta tänään oli jo kiiruhdettava takaisin kotiin, sillä illalla on ohjelmassa paitsi jooga, myös yllätyksekseni koulutyön deadlinen aikaistamisesta johtuva aikakauslehtiartikkelin taiton viimeistely. Junamatka menikin läppärin kanssa taittotehtävää säätäen, mikä osoitti junan tässä tapauksessa huomattavasti autoa paremmaksi kulkuneuvoksi. Sähköpistoke on huonoakkuisen läppärin elinehto. :P Jo ennen Tamperetta olinkin aika lailla valmis, sillä olin onneksi ehtinyt määritellä taiton teksti-asetukset jo muutama viikko sitten koulussa.

Loppuaika junassa kului nukkuen, sillä jälleen selkä menosuuntaan istuessani sain sellaisen huonovointisuuskohtauksen, että en voinut enää keksittyä mihinkään muuhun, kuin oskennuksen pidättelemiseen. Tällä kertaa selvisin pelkällä etomisella. Onneksi Jyväskylän IC vaihtaa kulkusuuntaa Tampereella, joten juuri kun taittotyö alkoi olla pulkassa, alkoi olokin pikkuhiljaa parantua. Toivon mukaan hirvittävä olotilani ei näy taiton lopputuloksessa. X)

Joulumyyjäisten jälkipölinät

Joulumyyjäiset ovat kunnialla ohi, ja kun sanon kunnialla, todella tarkoitan sitä. Tapahtuma onnistu kivasti, ja väkeä oli ihan mukavasti paikalla. Kaikilla myyjillä oli hienoja tuotteita, ja kaikki näyttivät panostaneen myös esille laittoon - oli kynttilöitä, pöytäliinoja ja muuta tunnelmarekvisiittaa. Koulun aulassa soivat joululaulut ja eilen koristelemamme kuusi kimmelsi käytävän päässä.


Omien tuotteiden myyminen tuntui ihan erilaiselta, kuin seisominen kassan takana jonkun firman piikkiin. Oli mukava huomata, että tuotteet menivät ihan mukavasti kaupaksi. Eniten myin joulukortteja, mutta toisaalta niissä hinta on alhainen ja niitä on helppo ostaa vaikkapa vain yksi. Hittituote oli ehdottomasti huovutetut eläimet, joita ei edes tähän kuvaan ehtinyt mukaan kuin viimeinen pupujussi, sillä melkein kaikki kymmenen pupu-, nalle- ja kissakorua menivät kuin kuumille kiville ensimmäisen tunnin aikana. Harmi, etten ollut ehtinyt tehdä niitä enempää. Toisaalta olen kaavaillut myyväni niitä ehkä jossain muussa yhteydessä myöhemmin, joten eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka innostun niitä tehtailemaan vielä jouluksi. :) Ehkä minussa piilee sisäinen yksityisyrittäjä, vaikka en näekään yrittäjyyttä selkeänä uravaihtoehtona itselleni vielä tässä vaiheessa.


Kaikenkaikkiaan tuotteet joita minulla oli myynnissä, eli kranssit, kortit, avaimenperät, kännykkäkorut, korvakorut, huopakorut ja suklaakonvehdit myivät kaikki todella mukavasti. Sain omani reilusti pois, ja paljon hyvää mieltä kaupan päälle. Kiitos kaikille kävijöille, sekä tietenkin luokkakavereilleni, jotka tuurasivat ruokatauolla ja pitivät seuraa.

Metropolian Joulumyyjäiset 28.11. klo 10-18

Reilun kuukauden ajan olen nyt askarrellut myyjäistuotteita koulumme joulumyyjäisiä varten. Vihdoinkin homma alkaa olla finaalissa, ja pian on myyjäisten aika. Ensi viikolla väsäilen vielä konvehteja ja muita makeisia täydentämään melko monipuolista myyntipöytääni. Itselläni tulee olemaan myynnissä siis joulukortteja, kännykkäkoruja, korvakoruja, avaimenperiä, rintaneuloja/koristeita esim. lasten vaatteisiin, ovikransseja, konvehteja ja makeisia. Ensi perjantaina nähdään, tuottaako kaikki kova työ tulosta. Tosin tietenkin on mainittava, että kaikkia askarteluja on ollut kauhean kivaa tehdä luokkakavereiden seurasta nauttien, joten ei tämä suinkaan mitään pakkopullaa ole ollut. Päin vastoin. :)

Muut opiskelijat myyvät em. tuotteiden lisäksi mm. asusteita, vaatteita, tekstiilitöitä, maalauksia, grafiikkaa jne. Monenlaista on siis tarjolla, ja kaikki käsin tehtyä, suomalaista ja yksilöllistä designia.

Toivotan kaikki blogin lukijat lämpimästi tervetulleiksi täysin opiskelijoiden itse järjestämiin myyjäisiin Tikkurilaan! Nähdään perjantaina!

Askarteluilta kynttilän valossa

Torstai-ilta meni taas askarrellessa. Kokoonnuimme muutaman luokkakaverini kanssa jälleen valmistelemaan koulumme joulumyyjäisiä. Teimme askartelutarpeistamme kivan kollaasin ja valokuvasimme siitä julistetaustan, johon toivottavasti saamme sommiteltua maanantaina myös tekstit. Ystäväni oli laittanut kotinsa joulutunnelmaan, joten sain nauttia huovuttamisesta kynttilöiden valossa pipareita mutustellen. En saanut huoparintaneuloja vielä kuitenkaan aivan valmiiksi, vaikka pistelin villoja neulalla puoleen yöhön saakka!

Aikaisemmin viime viikolla sen sijaan sain valmistakin aikaiseksi. Sain lopultakin tehtyä mustikkakorusarjan lakka- ja vadelmakorujeni rinnalle. Tein kännykkäkorujen lisäksi mustikoista myös korvakorut. Eilen luonani kyläilemässä käynyt äitini vaati saada ostaa yhden parin heti "kuormasta". Nyt on sitten käytännössä siis myyjäistuotteiden myynti jo alkanut. Tiedusteluja otetaan vastaan. ;)


Keskiviikkona tulin ostaneeksi pari kranssipohjaa, koska halusin jotenkin hyödyntää askartelulaatikkooni jääneitä koristeita aiempien vuosien kranssiaskarteluistani. Lumiaiheisesta, erilaisilla valkoisilla koristeilla, nauhoilla ja lasikivillä somistetusta ruskeasta pajukranssista tuli loppujen lopuksi ihan kelvollinen jämäkoristeillakin. :)


Vielä pitäisi kasata kaksi muuta kranssia, kunhan keksisin, mitä sekalaisista askartelulaatikkoni pohjalta löytyvistä koristeistani niihin käyttäisin. Sellaisia punaisia omenakoristeita esimerkiksi olisi tarjolla vaikka kuinka paljon, mutta inhoan itse moisia jouluomena-aiheita kransseissa. Ehkä joku muu saattaisi kuitenkin pitää niistä..? On melko vaikeaa koettaa tehdä jotakin sellaista, joka ei miellytä omaa visuaalista silmää...

Luomun lumo

Ikaalisten Luomu on yllättänyt minut kaupassa jo parina viikkona peräkkäin erittäin positiivisesti. Yleensä luomutuotteiden pakkaukset eivät eroa oikeastaan luomumerkkiä enempää millään tavoin tavallisten vihannesten joukosta. Jostain kumman syytä tuotteen luonnonmukaista viljelytapaa ei ole korostettu pakkauksissa mitenkään erityisesti, ja etenkään tietämättömälle kuluttajalle ei ole liioin tarjottu syytä siihen, miksi kannattaisi ostaa se euron kalliimpi pakkaus espanjalaisten halpistomaattien sijaan.

Viime viikolla Ikaalisten Luomun lehtisalaatti loisti keltaisen pikku tarran ansiostaan salaattirivistöstä. Koska kerran olin salaattia aikeissa ostaa, pysähdyin ja luin, mitä tarrassa luki: "Nitraattia alle 10% sallitusta määrästä. Katso lisää: www.ikaalistenluomu.fi". Tarra sinänsä ei ollut mikään kovin ihmeellinen, fonttikin aika karu, mutta on pakko sanoa, että tarkoitus pyhittää keinot. Kerrankin luomutuotteessa lukee ihan selkeällä suomen kielellä, miksi se kannattaa ostaa. Se on järkyttävän paljon terveellisempi kuin tavallinen salaatti! Ja senhän minä sitten poimin koriini.

Mikäli kiinnostaa lukea nitraateista enemmän, sen voi tehdä esimerkiksi Kemikaalicocktailissa.


Tänään kun olin ostamassa kirsikkatomaatteja piirakkaa varten, huomasin Ikaalisten Luomun tomaattirasian. Poimittuani rasian käteeni, huomasin merkittävän vihreän kierrätyspalluran: "Biohajoava pakkaus - sopii biojäteastiaan." Tuijotin muovisen näköistä pakettia ja avasinkin sen tarkastaakseni, että tomaatit olivat hyväkuntoisia (teen niin aina, sillä valmiiksi pakatuissa vihannesseteissä voi olla joskus ikäviä yllätyksiä, mikäli kauppa on säilyttänyt niitä liian kauan esillä). Sisäkannessa kerrottiinkin enemmän pakkauksesta, jonka valmistaminen on kuulemma kalliimpaa, mutta sitäkin tärkeämpää. Se on tehtyä esimerkkis maissista tai jostain muusta kasvimateriaalista. Hypistelin kovaa ja kestävän oloista pakkausta ja siirsin sen ostoskoriin ja jätin ulkomaiset kemikaalein kuorrutetut kirsikkatomaatit hyllyyn. Tekisi mieli kompostoida paketti käytön jälkeen, ihan vain nähdäkseni, miten tuollainen voi hajota!

Flunssan taltutusta

Aamu. Kuume on hellittänyt, kuten yleensäkin aamuisin, mutta kurkku on ihan tukossa, pää sohjossa ja silmiä särkee. Olen nukkunut jotain kymmenisen tuntia, joten enää ei uni maita, vaikka ehkä tekisikin hyvää. Teevesi kiehumaan, vihreä tee hautumaan kippoon ja joukkoon teelusikallinen hunajaa. Pakkasesta ruisneppareita mikroon sulamaan, päälle sipaisu tuorejuustoa ja yksi puristettu valkosipulinkynsi. Nuuskin hunajateen ja valkosipulin höyryjä – jos vaikka nenä aukeaisi.

Tajutonta, miten tujulta valkosipuli maistuu vastapuristettuna ja kuumentamattomana. Jostakin luin, että tuliset mausteet, kuten chili tai valkosipuli, eivät olisi hyväksi flunssan aikana, vaan lähinnä sitä ennen, mutta en usko moiseen väittämään: huuhdottuani valkosipulileivät alas hunajateellä, ei mene kuin hetki, ja kauhea kurkkukipuni alkaa hellittää. Lima irotaa kurkusta, ja hengitys kulkee. Maagista. O_O

Jos vielä jollain konstilla saisi tämän ohimoiden jomotuksen häviämään...

Taas kuumeessa?!

Mistä tämä nyt taas tuli?

Eilen vähän päätä kivisti, mutta luulin sen johtuvan kauheasta metelistä, jossa jouduin viettämään koko illan. En viihdy metelissä tai ihmispaljoudessa ylipäätään, joten yleensä siitä saatava pääkipu taitaa olla lähinnä psykologista. En edes yritä ymmärtää, miksi musiikkia on soitettava niin kovalla, ettei enää voi jutella huutamatta täysillä toisen korvaan. Tämän aamuisen kummallisen vetämättömän ja nuhjuisen olon selitin liian vähillä yöunilla ja ulkoilun puutteella. Matalapaineellakin saattaisi olla osuutta asiaan, ajattelin. Mutta sitten illalla kun joogailun hetki alkoi lähestyä, tuntui, että eihän tästä nyt mitään tule. Mittasin kuumeen, ja tadaa, taas ollaan lämmön puolella.

Pahinta tässä on joogan väliin jääminen, vaikka ei kuumeisena hortoilu nyt tietenkään muutenkaan mitään mukavaa ole. Koulustakin on rasittavaa jäädä pois, mutta koska viime viikolla urheasti menin kouluun kuumeillan jälkeen, taidan huomenna kompensoida viikon takaista urheuttani, ja jäädä suosiolla vällyihin. Joko tämä on vain tavallinen syysflunssa, joka nyt sai minusta otteen (vaikka olen syönyt yliannostuksen valkosipulia lähiviikkoina!!), tai sitten jotain kummallista on meneillään kehossani, kun se näin epätavallisen tiuhaan tahtiin nostaa valkosolukantojaan hyökkäysasemiin. :P

Suvanto

Palkitsin itseni tänään brändi-kurssin loputtua vapaa-illalla, vaikka en kyllä ole varma, mitä palkitsemista siinä on, että sai köykäisesti kasattua kurssin lopputyön jotakuinkin valmiiksi. Makoilin kuitenkin onnellisesti sohvalla, kuuntelin lasten leikkivän pihalla ambulanssia, luin Ville Rannan sarjakuvan "Isi on vähän väsynyt" ja nautiskelin itse-tekemääni yrttistä tomaattikeittoa, sekä pari palaa Fazerin Lontoo rae -suklaata.

Suorastaan täydellinen ilta siihen saakka, kunnes lukemani upea sarjakuva sai minussa jälleen tajuttoman tarpeen piirtää. Tämä sinänsä on tietenkin kaikkea muuta kuin huono asia, mutta se tunne, kun huomaa, että ei oikein saakaan sitten mitään aikaiseksi, on niin masentava. En ole pitkään aikaan piirtänyt mitään, joka olisi erityisemmin miellyttänyt itseäni. Toisaalta en ole oikein ehkä yrittänytkään, olen lähinnä läträillyt huvikseni vesivärien kanssa ja antanut kynän vaellella puoliksi itsekseen paperilla. En ole hahmotellut, valmistellut, ottanut mallia tai suunnitellut. Ei ole ollut päämäärää, on ollut vain tarve. Suunnaton tarve piirtää, vaikkei tiedä edes mitä piirtäisi. En ole jaksanut keskittyä, ja jos ei keskity, niin eihän siinä silloin mikään oikein suju.

Olisi mukava pitkästä aikaa hymyillä ja todeta: "Osasin sittenkin jotain.."

Säästämisen sietämättömyys

Opiskelijana olossa on ihanaa se, kun pitää koko ajan elää säästökuurilla. Nälkää ei tarvi kärsiä, ja katto on pään päällä, mutta joskus olisi ihan kivaa hankkia jotakin muutakin kuin pelkkiä purjosipuleita ja maitopurkkeja. Etenkin silloin, kun kohdalle osuu niitä omassa tapauksessani harvinaisia täydellisiä vaatelöytöjä, suututtaa se, että ei ole yhtään rahaa, ja jos sitä nyt sattuukin olemaan jollain ihmeen kaupalla säästössä, niin sekin summa on jo taatusti korvamerkitty kauan sitten johonkin muuhun.

Niinpä en sitten tälläkään kerralla voi ostaa mitään Odd Mollyn syksy- tai talvi-mallistosta. En yleensä ole mikään erityinen vaatteiden perässä juoksija, en erityisesti pidä shoppailusta (koska en ikinä löydä sitä mitä etsin), enkä ole esimerkiksi erityisen kiinnostunut muodista yleisesti. Odd Mollyn mallistojen kohdalla joudun kuitenkin tekemään poikkeuksen, ja haikailen tiettyjen vaatekappaleiden perään niin kauan, kuin ne ovat myynnissä. Odd Molly -hurmiossani on kuitenkin yksi erittäin huono puoli; nimittäin se, että se jää aina haikailuksi. Hinnat ovat hieman liian kirpaisevia omalle kukkarolleni. Kai tästä on vain pääteltävä, että makuni on vähän turhan kallis elämäntilanteeseeni nähden. XP Viime talvena löysin heidän syysmallistostaan aivan täydellisen takin, mutta järjen pakottamana jätin 250 euron ihanuuden henkariin. Yhtä upeaa takkia en olekaan sitten sen jälkeen missään nännyt - en edes kenenkään yllä.

Tänäkin vuonna joukossa olisi ollut kiva takki, nätti hörselöhame, kaunis paita, ihana neuletakki, suloiset käsivarsien lämmittäjät tai vaikka vaikka yhdet supersöpöt pikkhousut. Mutta sinne jäävät, kaupan hyllyille, minun osaltani nämä. -__- Sitten kun olen rikas graafikko (joo, juuri niin -__-'') etsin sen unelmatakkini vielä jostakin käsiini.... Tai ainakin kompensaatioksi ostan koko vaatekaapin täyteen vaatteita, jotka ovat ihan oikeasti minun makuuni, eivätkä sinnepäin. ♥ Siihen saakka on varmaan vain tyydyttävä hakemaan kauniista vaatteista inspiraatiota piirroksiin.. XP

Vesiväriläträyksiä

Suunnittelin tänään joulukortteja, mutta päädyin loppujen lopuksi vesivärieni kanssa melko kauas joulukuusi- tai tonttuaiheista. Yhtäkkiä löysinkin itseni maalailemasta hassuja päitä ja naamoja itselleni melko uudella, mistä lie kummunneella tyylillä. Loppujen lopuksi ajattelin, että näistähän voi kasata pienen sarjakuvan. Kuten huomaatte, alunperäinen suunnitelma ei ollut mikään yhtenäinen kokonaisuus..

Vesivärikuvia ja muita yksityiskohtaisia, pikkutarkkuutta vaativia piirroksia skannatessa sitä usein toivoo, että olisi kotona hieman laadukkaampi vehje kuin tuo monitoimirakkine. Onhan siinäkin puolensa, mutta melkoista säätämistä oli, että sain tämänkään tekeleen värit toistumaan edes tällä tavoin - originaalit näyttävät "hieman" erilaisilta. :P

P.S. Micke ei ole noin ruma. X)

Viisauden kipeä puoli

On se niin kivaa, kun noita viisauden hampaita puhkoo suussa ikenistä ulos melkein kaikki neljä yhtä aikaa. Tällä hetkellä kipu on vielä melko siedettävää, ja vain pari kertaa olen popsinut buranan tai jonkun muun kipukapselin, jotta saan nukutuksi ja lähdetyksi kouluun. En yleensä syö kipulääkkeitä, ellei ole aivan pakko, joten ihan huomaamaton jomotus ei kuitenkaan siis ole kyseessä.

Arjen alettua on varmaan parempi hakeutua hammaslääkäriin, ettei suussa pääse tapahtumaan mitään turhan suuria mullistuksia. Toissailtana nousi kuume ilman mitään flunssan merkkejä, ja se hävisi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Mietin mahdollisuutta, että kuume johtuisi ientulehduksesta tai tulehduksesta hampaan juuressa.. Tulehduksen leviäminen muualle suussa ei liene mikään kauhean hauska vaihtoehto, joten parempi varmaan katsoa kuin katua. Maanantaina soitto ajanvaraukseen ja sijoitus akuuttiin jonoon. Olisi kiva saada tämä hoidettua ennen Japaniin lähtöä. :P