Bella ja Edward

Viime viikonloppuna huomasin, kuinka kello kääntyy kohti aamuviittä, joten oli pakko lopettaa lukeminen. Alkuviikosta oli pakko hieman hellittää kirjasta, vaikka en olisi halunnutkaan. Sain Twilight-sarjan ensimmäisen osan joka tapauksessa loppuun eilen, vaikka minulla olisikin viime viikolla ollut ihan liikaa kaikkea muutakin tekemistä. Niinpä.. inspiroiduin taas piirtelemään hetkeksi:



Olen lukenut aamupalan ääressä, illalla odottaessani, että Micke pesee hampaita ennen nukkumaan menoa, ja jokaisessa välissä, missä vain suinkin on koulutöiltä ollut aikaa (ja joskus, vaikkei olisi ollutkaan). Jossain vaiheessa huomasin Micken lukevan kirjan jännittävimpiä kohtia olkani yli. "Miten hidas sää oikein oot?", herra valitti, kun en kääntänyt sivua samassa tahdissa, kuin hän olisi halunnut. X)

Jotkut kirjat vain ovat sellaisia, että niitä ei voi päästää käsistään. Ja vaikka päästäisikin, niiden tapahtumat pyörivät päässä vielä pitkään. (Hmm.. tämä kuulosti ihan takakansitekstiltä.. XD )

Jotkut ovat sanoneet Twilight-kirjaa teinihömpäksi, mutta en voi sanoa olevani samaa mieltä. Toki tapahtumat sijoittuvat osin lukiomaailmaan, ja pääosassa on ensirakkaus, jotka luonnollisesti kuuluvat teini-ikään, mutta tapa, jolla kirjailija Stephenie Meyer kuvaa ensirakastumista, ei ole pelkkä pintaraapaisu. Itselleni ainakin tulivat mieleen hänen kuvauksiensa kautta ne hetket, kun tapasin Micken, ja vaikka se kaikki kuuluukin "kauheaan teini-ikään", on sitä mukavaa muistella. Päähenkilöihin oli äärettömän helppoa samaistua, ja olenkin sitä mieltä, että jos heidän suhteensa rakentuminen jätettäisiin parin sivun varaan, katoaisi kirjasta koko taika.

Ja eihän kirja toki loppujen lopuksi ole pelkkää tunnevyöryä.. Lukekaa itse tai jättäkää lukematta. Eiväthän rakkausromaanit toki kaikille sovi. Mutta pelkän kirjasta tehdyn elokuvan varaan tätä kokemusta ei ainakaan kuulemma kannata jättää. :P