Pikkuinen hiuskriisi

Kävimme Tuijan kanssa tänään kampaajalla Merodella, muutaman metropysäkin tästä Brysselin keskustaan päin. Kampaamo oli salonki, jonne saattoi kävellä vain sisään ja mennä laitattamaan hiuksensa. Itse asiassa sinne ei edes voi varata aikoja, mikä on ilmeisesti aika yleistä täällä. Tuija pääsi heti käsittelyyn ja minä odottelin hetken aikaa vuoroani. En olisi kaivannut mitään hiustenpesua, koska olin juuri aamulla käynyt suihkussa, mutta en jaksanut alkaa sotimaan huonoilla ranskantaidoillani vastaan, kun se kuitenkin kuului hintaan. Toisaalta, enpä ollut ennen edes pesettänyt hiuksiani kampaajalla, joten tulipahan sekin koettua. Ihan mukavaa, vaikkakin melko turhaa pelkän tukanleikkuun ollessa kyseessä. No, nyt on kaksin verroin puhtaat hiukset. :P

Olin eilen illalla piirtänyt kuvan, jota näytin kampaajalle siinä toivossa, että hiukseni näyttäisivät suurin piirtein siltä. Mietin jossain vaiheessa, josko leikkauttaisin otsatukan, mutta muistelin kauheita aikoja, kun minulla sellainen vielä oli. Se oli koko ajan silmillä, kutitti otsaa, eikä pysynyt siinä missä sen oli tarkoitus pysyä. Niinpä olin piirtänyt kuvaan pitkän otsatukan, ihan niinkuin minulla aiemminkin oli. Periaatteessa siis otsatukalle ei olisi tarvinnut tehdä mitään. Kampaja katsoi kuvaa nyökytellen ja kysyi, minkä mittaisen siis haluan. Hän näytti kädellään olkapäiden yläpuolelle, ja minä sanoin, että se on sopiva. Sitten alkoivat sakset viuhua. Lueskelin lehteä kaikessa rauhassa, kunnes vasta föönauksen aikaan huomasin, että otsahiukseni olivat aivan liian lyhyet. Ei mikään varsinainen otsis, mutta sellainen rasittava tapaus, joka ei pysy poissa silmltä, eikä mene korvan taakse. Ylikasvanut otsatukka. Noh, eipä siinä mikään auta, takaisin kun ei pituutta voi saada. Muutenkin pääni näyttää nyt aika pallolta ja kaula paksulta, sillä vieras kampaaja ei tietenkään teidä, että hiukseni kaartuvat lyhyinä miten sattuu. 18 eurolla (mikä sinänsä on siis todella hyvä hinta kampaajakäynnistä) sain ikävuosia varman 10 lisää, vaikka tarkoitus oli lähes päinvastainen. Tykkään tyttömäisestä tyylistä, en tätitukasta.

No, on niitä tukkakriiseja nähty aiemminkin, ja ainahan ne hiukset kasvavat takaisin.. Toivottavasti Suomeen paluuseen mennessä tukka on kasvanut sen verran, että sen saisi jälleen edes pompulalle. Olisi pitänyt houmauttaa tästä tarpeesta parturille, mutta nyt on turhaa jälkikäteen valittaa. ^_~ Ehkä tämä olotila tästä taas hellittää, kunhan vähän aikaa totuttelee. Niin siinä useimmiten käy.