Rappioitunut ranska herää eloon

Aamu meni tuttuun tapaan Neean kanssa puistoillessa, keinuessa ja kärräillessä. Ainut erityinen eroavaisuus löytyi säästä, joka oli hyvin epä-brysselimäiseen tapaan yltynyt vallan helteiseksi. Takki lensi kärryyn Neean yltä aika nopeasti, ja itse hikoilin jopa t-paidassa.

Iltapäivällä oli sitten aika lähteä jälleen sivistämään ja karaisemaan itseään kielikurssille. Olin toiveikas, sillä olin saanut rohkaisevia sanoja eri tahoilta ja lisäksi yllättänyt itseni nappaamalla ranskan kirjat käteen. Jonkinlainen opiskelukärpäsen purema on kai sattunut tulemaan huomaamatta. Verbien kertailu ja muutaman ranskan kirjan kappaleen lukeminen verestivät muistia kummasti.

Tunnin alussa paikalla olivat jälleen tunnetusti ahkerat japanilaiset, sekä minä. Opettajan jälkeen saapui yksi espanjalainen, sekä etelä-amerikkalaiset kumppanimme. Ihme juttu, mutta muita ei tänään tullut paikalle. En oikein ymmärrä moista käyttäytymistä, kun kurssi kestää kuitenkin vain kolme viikkoa, yhteensä 6 vaivaista kertaa, ja tämä lyhyt lysti on vielä kustannettu omasta pussista! No, ehkä he olivat sairaita...

Ehdin jälleen juttelemaan ennen tunnin alkua vierustoverini kanssa, joka oli tällä kerralla japanilainen Sachiko, sillä päätin vaihtaa istumapaikkaa edellisen kerran paahteisesta ikkunanvieruspaikasta. Puhetaitomme on melko samanlaisella tasolla, joen hänen kanssaan keskustelu oli suhteellisen helppoa. Koska olin varautunut tällä kerralla hieman paremmin, tiesin mitä on odotettavissa ja kenties myös koska rippeet ranskantaidostani olivat heränneet väkinäisesti eloon, tämän kerran keskustelut menivät jo paljon paremmin kuin ensimmäisellä kerralla - tai ainakin uskalsin avata suuni muulloinkin kuin silloin, kun minulta ei suoraan kysytty jotain.

Alussa keskustelut sivusivat edellisen päivän tapahtumia, jolloin imperfekti ja passé composé olivat sopuisan sekamelskaisesti käytössä. Opettaja ei kuitenkaan onneksi latista puheintoa pieniin kielioppivirheisiin - tärkeintä on saada asia sanotuksi ja tulla ymmärretyksi. Kun olimme kaikki kertoneet eilisen huimista tapahtumista (minun kohdallani siivoamisesta, ruoanlaitosta, työnteosta ja tietokoneella istumisesta) , siirryimme lukemaan artikkelia, josta sitten keskustelimme. Seuraavaksi kerraksi saimme tehtäväksi valmistautua pitämään pieni puheenvuoro valitsemastamme elokuvasta. Pitänee katsoa viikonloppuna jokin hyvä ja helposti kuvailtava leffa, jota kukaan muu ei tunne. Silloin voin puhua pahimmassa tapauksessa mitä tahansa, eikä kukaan tiedä vahingosta. ^o^'' Varsinainen vätys..

Kurssin jälkeen juttelimme Sachikon kanssa ennen metroon menoa, ja osoittautui että menimme molemmat Herman-Debrouxin metrolinjalla. Niinpä jatkoimme juttelua metroasemalla ja metrossakin. Sachiko pyysi sähköpostiosoitettanikin, kun kuuli, että olen menossa (mahdollisesti) Tokioon ensi keväänä opiskelemaan. Hän itse on palaamassa kotiseudulleen samaiseen kaupunkiin myös tulevana keväänä. Mainiota.

Illalla vietimme aikaa tänään tänne lentäneiden Tuijan siskon, eli serkkuni, ja hänen miehensä kanssa. Kävelimme puistossa, kävimme terassilla ja pelailimme Trivial Pursuitia kuka mitäkin juoden ja sipsejä napostellen. Oli hauskaa.

Ja ai niin tietenkin: naisten joukkue voitti. ^_ ~ Heh heh.