Huopakettu ja sen kaveri

Tein tänä vuonna suuren osan joululahjoista itse, sillä paitsi että lahjabudjetti oli aika tiukoilla Japani-säästelyiden vuoksi, on itse tekeminen tietenkin tajuttoman hauskaa. Paketteihin löysivät tiensä daim-palat, konvehdit ja kännykkäkorut. Koska olen rakastunut viimeisen vuoden aikana totaalisesti neula-huovuttamiseen, muutamaan pakettiin eksyi myös pehmoinen huopakoru.

Junko sai leipomistamme mustikkapiirakoista muistuttamaan mustikkakännykkäkorun, ja sen lisäksi pienen söpön huopapupun. Monet japanilaiset tytöt pitävät kaikenlaisesta suloisesta, joten ajattelin, että tämä huopakoru on omiaan koristamaan Junkon laukkua tai takin miehustaa.

Olen käyttänyt useissa tekemissäni huopakoruissa mahdollisuuksien mukaan myös hiukkasen kierrätysmateriaalia. Aina ennen tuskailin, kun neulepaidoissa ja topeissa on välillä sellaisia rasittavia ripustusnauhoja, jotka pilkottavat rumasti kaula-aukosta tai kutittavat niskassa. Kun luokkakaverini Neetta sitten kerran kertoi, että suuri osa hänen mahtavasta, kirjavasta silkkinauhakokoelmastaan oli juuri noita edellä mainittuja raivostuttavia ripustusnauhoja, alkoivat sakset viuhua meidänkin kotona. Sain vielä siskonikin innostumaan leikkaamaan nauhalenkit omista paidoistaan ja lahjoittamaan ne askartelulaatikkooni. X) Sidoin kivan väriset satiininauhat rusetiksi pupun korvaan, johan tuli niillekin nauhan turhakkeille uusi elämä. Kuka niitä neuleita tai toppeja nyt ylipäätään edes henkarissa roikuttaisi?


Äitini on jotenkin kummallisesti hurahtanut kettuihin, ja keräilee kaikenlaista kettukrääsää, joten päätin tehdä hänelle huopaketun. Samanlaisen ketun sai myös hänen miesystävänsä. Ketun huovuttaminen oli hieman työlästä, sillä siinä on enemmän yksityiskohtia ja useamman väristä villaa kuin esimerkiksi nalleissa ja pupuissa, jotka ovat jo muodoiltaankin varsin yksinkertaisia valmistaa. Ketusta tuli kuitenkin mielestäni tosi hauskan näköinen. Taisivat lahjan saajatkin pitää näkemästään.


Huopakorut on tehty siis kokonaan villasta neulalla superloonialustan päällä huovuttamalla. Korun silmiksi olen ommellut pienet mustat puuhelmet. Taustapuolella näkymättömissä kiiltelee pieni rintaneulalukko, jonka olen liimannut paikalleen kuumaliimalla.

Huovuttaminen on stressin purkua parhaimmillaan ja onnistuu vaikkapa telkkarin tuijottelun lomassa, joten siitä on muodostunut minulle mitä rentouttavin harrastus. ^_^ Kannattaa kokeilla!