Au revoir

Ilmassa on haikeutta, innostusta ja etenkin lähdön tunnelmaa, sillä kone Suomeen starttaa parin tunnin kuluttua. Jotenkin lähtö tuntuu epätodelliselta, vaikka loppujen lopuksi vietin täällä vain kaksi kuukautta. Kotona on paljon ikävöitävää, Mickekin, mutta jotenkin tänne on silti onnistunut kotiutumaan varsin hyvin. Talo tuntuu tutulta ja Bryssel paikalta, jossa voisi ihan hyvin asua. Eniten ikävä tulee varmasti Neeaa, jonka kanssa olen viettänyt likimain jokaisen päivän. "Liisa!!"-huudot eivät taida kaikua enää aamuisin sillä hetkellä, kun avaan makuuhuoneeni oven aloittaakseni uuden päivän.

Helsinki-Vantaalla odottaa illalla vain muutama plusaste, mikä lievästi masentaa näiden hellekelien jälkeen. Pirteissä syyskeleissä on puolensa, mutta jotenkin en silti ole mieleltäni valmis luopumaan kesästä. Syksy on aina täynnä stressiä, kiirettä ja epäsäännöllistä murehtimista - niitä asioita, joihin jossain määrin olen onnistunut kesän aikana saamaan etäisyyttä, ja joita en liiemmin elämääni kaipaa. :P

Viimeiset päivät ovat menneet nopeasti. Olen ehtinyt ostaa Neelle syntymäpäivälahjaksi vesivärit, sillä kun olen itse maalaillut, hän on joka kerta ollut niistä kiinnostuneempi ja kiinnostuneempi. Maalasin myös Neealle huone-taulun, jossa on kuvattuna hänen unensa - tai se, mitä hän ainakin itse kertoo melkein joka yö nähneensä unessaan, eli valkean kissan puun alla. Olen ehtinyt nähdä Heiniä kahvilassa ja tehdä Tuijan ja Jannen kanssa pizzaa...

Aika Brysselissä on ollut alusta loppuun upea kokemus ja aupairin uraa kannattaa kyllä kokeilla, vaikka näin lyhyestikin, mikäli yhtään tykkää temmeltää lasten kanssa. Saa nähdä uusia paikkoja ja tavata uusia ihmisiä työnteon sivussa. Ja lopulta - myös tunta lievää koti-ikävää ja toisaalta myös haikeutta johtuen kotiin paluusta. Kummatkin ovat omalla tavallaan vaikkakin ikäviä, myös ihania ja tervetulleita tunteita. :)