Lopun alku?

Kamala kohtalo yrittää tunkeutua elämääni, sillä näyttää siltä, että rakastamieni astangajoogatuntien jatkuvuus on uhattuna. Tunneilla on käynyt enimmilläänkin vain 5 ihmistä, ja ohjaaja on harrastanu käytännössä lähes hyväntekeväisyyttä, kun on välillä pitänyt meille treenejä, vaikka paikalla olisi ollut vain minä ja yksi ystäväni. Lähiaikoina tunneille ei ole ollut kovin aktiivista osanottoa, viime kerrallakin minä olin ainoa, joka olisi tullut joogaamaan.

Sovimme, että keskustelemme tilanteesta sähköpostitse lähiaikoina, sillä on täysin selvää, ettei tilanne voi jatkua noin. Se on hankalaa paitsi ohjaajalle, samalla myös meille muutamille, jotka käymme siellä ahkerammin. Itse en haluaisi missään nimessä, että nämä astangajoogatunnit lopetetaan, sillä ne ovat yksi elämäni tärkeimmistä asioista tällä hetkellä - ne pitävät pään kasassa ja lieventävät stressiä. Ne ovat viikkoni kohokohta. En tiedä, mitä teen, jos menetän sen kohokohdan. Vaikka iyengarjoogakin on kivaa, se ei ole ainakaan vielä osoittanut pääsevänsä lähellekään astangan tasoa, mitä tulee minun hyvänolontunteeseeni treenin jälkeen.

Tiedän, että monta vuotta jooganneena voin periaatteessa harjoitella kyllä kotonakin. Muistan liikesarjat melko hyvin, mutta mikään ei silti mielestäni korvaa opettajaa. Olen oppinut luottamaan ohjaajaamme ja pidän hänen tavastaan vetää tunteja. Toivon, että keksimme ratkaisun tähän ongelmaan, ja tunnit saisivat jatkua - edes jossain muodossa. Muuten tulee kyllä tippa linssiin. :'|