Pulkassa

Kirjamessut päättyivät tänään ja opiskelujen väliin ahdettu lähes täysi työviikko on tältä erää siis ohi. Tunne on ihana, ja koulun penkki kutsuu houkuttelevana. Odotan innolla, minkälaiset palkkasummat tiliotettani koristavat seuraavassa kuussa. Opiskelijalle rahan ansaitseminen on aina niin suunnattoman palkitsevaa, mutta se on sitä etenkin omassa tilanteessani, kun pitäisi säästää niin pirunmoisesti Japanin vaihtoa varten.

Seisominen paikallaan voi olla työnä ihan mukavaa, mutta fyysisesti se on myös tajuttoman raskasta. Toinen nilkkani, jonka loukkasin kesällä Belgiassa, alkoi ilmeisesti oireilla liian suuresta painolastista tämän viikon jälkeen. Toivon, että jooga tekisi sille hyvää tänä iltana, mutta saa nähdä miten käy. Venähtänyt se ei nyt ainakaan ole onneksi uudelleen – olen vain kai rasittanut sitä hieman liikaa, ja siksi kipu on palannut..

Kirjamessut olivat ihan kiva työrupeama, ja myyntityö toisaalla viikon alussa meni sekin ihan mukavasti. Töitä olisi ollut itse asiassa enemmänkin kuin on aikaa ottaa vastaan, joten olen ihan tyytyväinen, ettei tällä hetkellä ole mitään pakollisia projekteja meneillään. On mahdollisuus tehdä töitä ilman tunnontuskia siitä, että pitäisi tehdä jotain muuta. Jos nyt aivan tarkkoja ollaan, kouluhommia olisi kyllä mietittävänä, ja tiistaina on Japanin kurssin välitentti, joten periaatteessa aivan helpolla en nyt pääse. Tentti ei liene kuitenkaan mikään äärettömän vaikea, joten toivon selviytyväni siitä kunnon kertauksella huomenillalla. Junamatkoilla ja ilta- ja aamupalan yhteydessä olen käynyt läpi saamiamme monisteita jonkin verran, joten aivan toimettomana en ole ollut. Vapaa-aika on kuitenkin ollut käytännössä olematonta tällä viikolla, joten mistään kunnon opiskelusta ei voi puhua.

Nyt olen kuitenkin niin väsynyt, että pyydän lopuksi anteeksi koko tämän tekstin sekavuutta ja huonoa jäsentelyä. Tekisi mieleni kaatua suoraan sänkyyn, mutta enköhän minä vielä käy joogassa hieman virkistämässä kipeytyneitä lihaksia ja seisomisessa jumiutunutta selkää.