Arki alkuun aamulenkillä

En olisi uskonut pystyväni siihen, mutta kävin kuin kävinkin maanantaina aamulenkillä. Nousin 7:15, vedin kamppeet niskaan ja lähdin juoksemaan. No, hapenottokyky on kyllä sitä luokkaa, että eihän sitä juoksemista koko matkaa jaksanut, mutta lenkki kuin lenkki. Ylipäätään se, että sain itseni ylös ja ulos noin aikaisin aamulla oli ihan mahtava suoritus. Olen vieläkin itsestäni tavattoman ylpeä.

Huomenna aion ottaa uusinnan! Ajattelin, että kolmisen kertaa voisi olla hyvä tahti. Otan aluksi hieman rennommin, kävelen osan, enkä tee mitään tavattoman pitkää lenkkiä. Haluan varata aikaa myös palautumiselle ja venyttelylle. Turhat paineet ja suorituskeskeisyys vievät hienosta suorituksesta hohdon, joten koetan keksittyä nauttimaan siitä virkeydestä, minkä lenkki saa aikaan. Kilometreissä ei olisikaan kyllä mitään suurta kehuskelun aihetta, sillä lenkkini ei eilen ollut paria kilometriä pidempi, ja juoksuakin siitä oli vain puolet - toisaalta, en olisi paljon pidempää kierrosta ehtinyt tehdäkään, joten eiköhän huomenna ole vuorossa sama rinki peltojen laidoilla.

Joogakin alkaa ensi viikolla. Jos jotain oli Brysselissä ikävä Micken lisäksi, niin joogatunteja. Astanga on minulle paras keino rentoutua ja nauttia liikunnasta. Huomatessani kehittyneeni tunnen riemua, loppurentoutuksen jälkeen olen seitsemännessä taivaassa ja kaiken lisäksi jooga on niin tavattoman hyvää vastapainoa päivittäiselle koneen edessä istumiselle. Suosittelen kyllä kokeilemista kaikille, mutta etenkin jokaiselle graafiselle suunnittelijalle tai muille koneen ja piirtopöytien ääressä kyyristeleville toimistonarkomaaneille. Niskasäryt ja selkäkivut saavat kyytiä. Olen niin hurahtanut kyseiseen touhuun, että ajattelin ottaa ohjelmaan toisenkin viikottaisen joogakerran, mikäli aikataulut vain natsaavat kohdalleen.

Alkaa kuulostaa epätavallisen liikunnalliselta? Nyt on kuitenkin otettava innostuksesta kaikki irti, ja toivoa ettei se lopahda heti alkuunsa, sillä harvoin olen näin liikunnallisella päällä.