Syksy tulee. Aamun lenkillä ilma on pirteä ja öisen sateen jäljiltä puhdas - katupölyt olivat tipotiessään ja tuoksui maalta. Tänään nappasin lenkille mukaani kameran ja kirmasin läheiselle metsätilkulle. Mikä värien loisto siellä olikaan vastassa. Kesän viimeiset kukat kurkistelivat vielä heinikon seasta, mutta puut ja pensaat ovat alkaneet jo vetämään lehtivihreitään suojaan tulevalta talvelta. Sieniä pulpahtelee maasta. Pihlajanmarjat ovat niin punaisia, että niitä tekee mieli maistaa.
Rakastan metsiä. Metsissä kulkeminen on aina niin rauhoittavaa ja ajatukset siirtyvät arjesta pikemminkin unelmiin. Harmi vain, että nämä lähimetsät tässä ihan vieressä ovat vain pieniä plänttejä - kaipaan tilaa. Nuuksioretki odottelee sopivaa ajankohtaa.. En kylläkään tiedä mitä teen, kun joudun ylihuomenna palauttamaan äitini kameran takaisin omistajalleen ja kiittämään lainasta oman kamerani rikkouduttua. Luonnossa liikkumisen mauste on valokuvien ottaminen, ja nyt minulla ei ole kameraa. :(
Syksy on tänä vuonna tuonut myös mielenkiintoisia ja varsin yllättäviä työprojekteja tullessaan. Odotan innolla uusia yhteistyökuvioita ja uuden oppimista. Myös näitä tavallisia arkisempia töitä on yhtäkkiä humpsahtanut täydentämään tyhjää aukkoa lukujärjestyksessäni. Ohjelmassa on paitsi ystäväni nettisivuprojektin saattaminen päätökseen, myös hommaa Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla.
Olen huomannut, että sarjakuvatapahtumat ovat alkaneet kiinnostaa minua eri tavalla kuin ennen. Luulen, että muutamia vuosia sitten minua kiinnosti enemmän lähinnä yleinen fiilis ja hengailu tietyissä kaveripiireissä. Nykyisin olen kiinnostuneempi itse ohjelmasta ja tapahtuman sisällöstä. Osittain se lienee vain kasvua teinistä hieman aikuisemmaksi, ja osittain se taas johtunee ihastuksestani muutamien suomalaisten sarjakuvataiteilijoiden töihin. Mm. Ville Ranta, Marko Turunen ja Kaisa Leka ovat vaikuttaneet näkemyksiini suomalaisesta sarjakuvasta varsin piristävästi. Olen löytänyt pienlehtien ja pienkustantamoiden julkaisujen kautta jotain uutta ja hieman erilaista. Vaikka tänä vuonna Sarjakuvafestivaalit ovatkin lähinnä myyntipöydän takana keikistelyä, ehtinen loikata silti jossain vaiheessa kurkistamaan myös uutta tarjontaa ja ammentamaan inspiraatiota niiltä, joilla tuntuu aina olevan uusia ideoita ja aikaa toteuttaa niitä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti