Geenimuunneltu ruoka Suomen markkinoilla

Olen tavallinen sekasyöjä, joskin en mikään suuri lihan ystävä. Mieluiten syön monipuolisesti ja terveellisesti, aina kun siihen vain on mahdollisuus opintotuen rajoissa. Käytän ruoanlaitossa lihaa melko usein kasvikunnan tuotteiden lisänä, ja siksi olenkin huolissani lukiessani siitä, miten suomalaisia sikoja on alettu ruokkia geenimuunnellulla rehulla. Geenimuunnellut tuotteet suomalaisten kauppojen hyllyissä eivät kuitenkaan lopu valitettavasti tähän.

En halua olla ihmiskokeiden osana. Saattaa kuulostaa kärjisteltyltä, mutta itseasiassa se ei ole ollenkaan sitä. Koska en ole mikään aiheen asiantuntija, ja koska asiantuntijat selittävät asian paljon paremmin, kehotan ja toivon kaikkia vähääkään terveydestään ja meidän kaikkien tulevaisuudesta huolehtivia kuuntelemaan YLE-areenalta 9.9.2008 julkaistun Yle Radio 1:ssä esitetyn filosofiantohtori-solubiologi Liisa Kuusipalon radiohaastattelun. Haastattelu kestää vaivaiset 25 minuuttia, ja jo lyhyessä ajassa silmät avautuvat karulla tavalla: maassamme tehdään hulluja ja harkitsemattomia päätöksiä.

Haastattelu kiteyttää täysin mielipiteeni asiasta, ja sen, miksi jokaisen pitäisi olla huolissaan esimerkiksi siitä, että suomalaisistakin kaupan hyllyistä löytyvistä tuotteista, kuten riisistä, voi
löytyä geenimuunneltua ruokaa – ilman, että siitä missään erikseen mainitaan. Geenimuunnellun riisin tuonti on kyllä Suomeen kiellettyä, mutta tullin pistokokeissa joka neljäs testattu riisipaketti sisältää geenimuunneltuja osia! Tällainen tuntuu käsittämättömältä kuulla. Haluan kaikin mahdollisin keinoin välttää geenimuunneltuja tuotteita, mutta jos pakkausmerkintöihin ei voi luottaa, ja yksikään suomalainen lihantuottajakaan ei saa gmo-vapaata merkintää, se tuntuu melkein mahdottomalta.

Kuten haastattelussa kerrotaan, on kuitenkin muutamia valveutuneita kuntia, jotka esimerkiksi varmistavat, että kuntien laitoksissa tarjottavissa ruoissa ei käytetä geenimuunneltuja tuotteita. Olisipa näin Vantaallakin, mutta minä en voi olla ollenkaan varma, millaista ruokaa koulumme yksityisomistuksessa oleva ravintola tarjoaa. On myös kuluttajien omasta tahdosta kiinni, mitä heidän lähikaupoissaan myydään. Kuten haastattelussakin kehoitettiin, pitää ryhtyä vaativaksi ja ilmaista mielipiteensä niin, että huolenaiheen kuulee jokin muukin kuin oma puoliso.

Mikäli tämä aihe, sekä muut ympärisöön, ravintoon, kemikaaleihin ja terveyteen liittyvät asiat kiinnostavat, kannattaa seurata Ylen ympäristökoordinaattori Noora Vanhasen henkilökohtaista blogia, Kemikaalicocktailia, jossa hän kertoo ajankohtaisista asioista suoraan, rehellisesti, omaan hieman hippimäisen vihreään, mutta uskottavaan ja käytännönläheiseen tyyliinsä.

Mitä pidempään kyseistä blogia olen seurannut, sitä useammasta asiasta huomaan olleeni täysin tietämätön. Kemikaalicocktailia lueskellessa, ja näitä asioita yleisesti pohdiskellessa herää miettimään, miksi asioista virallisesti tiedottamisen ja selkeästi ilmoittamisen pitää olla niin vaikeaa? Miksei paketin kylkeen voida painaa isolla ja selkein sanoin, mitä se oikeasti sisältää? Kuluttajien harhaanjohtaminenhan on rikos, mutta silti sitä tapahtuu alati. Haluaisin vaikuttaa, mutta kohta alkaa tuntua, ettei ole muuta keinoa kuin alkaa kasvattaa itse omat ruokansa, jos esimerkiksi laki geenimuunneltujen siementen käytössä Suomalaisilla pelloilla menee lävitse. :P Sitä odotellessa lopetan sianlihan syömisen, yritän ostaa vielä suhteellisen puhtaita suomalaisia ulkolaisten sijaan, ja venyttää opiskelijan penniä, jotta voisi edes joskus hankkia luomua. Miksi terveellisen ruoan pitää olla kallista, ja miksi kaiken aina täytyy mennä rahan ehdoilla?!